Spontaani aamufiilis!

Olen intohimoinen naamakirjailija. Syljen näppikseltä ajatusta toisensa perään sen enempää miettimättä, kannattaako merkkejä yleensäkään ladella ja missä järjestyksessä. Spontaaneja tunnereaktioita on turha hioa. Satoja ja satoja päivityksia ja vain yksi virhe. Siis sellainen tunneryöpsähdys, mikä olisi pitänyt jättää tekemättä. Se on aika hyvin. Veikkaan, että iso osa tehdaskoneistakin tuottaa prosentuaalisesti laskettuna enemmän epäkuranttia tavaraa. Tässä tämänaamuinen ajatus:

"Kenelle Mikkelin kaupungin nettisivut on tarkoitettu? Aamusumppia ryystäessä meinasin ihan pikaisesti vain vilkaista voimassaolevat päivähoidon hoitoaikaprosentit. Siis varhaiskasvatuksen tuntirajat. Plarasin kaupungin sivuja nollatuloksella. Kokeilin laittaa kuukeliin jos jonkinlaista avainsanaa, samalla menestyksellä. Ei auttanut muu kuin kirjautua (etsiä eteisestä käsväsky, etsiä lompuuki, etsiä pankkitunnukset) pankkitunnuksilla Daisyyn (varhaiskasvatuksen sähköinen saattaatoimiataisittenei-palvelu), etsiä sieltä viestit ja sieltä uusimman hoitoaikatiedotteen. Pikaisen vilkaisun aikana kahvini jäähtyi. Isäni sanoisi tähän, että kylmä kahvi kaunistaa. Mahani ei tosin kestä sitä kahvin määrää, mitä naama vaatisi. Kaunistuakseen.

Olisihan se hirveää, jos tästä vielä kaunistuisinkin. Sittenhän en tekisi mitään muuta kuin keikistelisin kännykän edessä ja ottaisin itsestäni sarjaselfieitä: suu näin, suu tällä tavalla, hampaat näkyy, hampaat ei näy, takapuoli eteen, aurinko takaa, aurinko edestä, vähän yläviistoon, vähän alaviistoon, tissiväli tiskiin, vessan peilin edessä, uusi paita, vanha paita, huulipunaa, ei ripsiväriä, keikistys vasempaan, keikistys oikeaan, eteisen peilin edessä, kielellä työntämällä alahuuli eteen niin näyttää muhkeammalta, työhuoneessa, makuuhuoneessa, olohuoneessa, nyt on tukka hyvin ja kello näkyy. Ihquuuuu... *jaxuhali*"

PS. Ai niin, poistinko tuon mainitsemani "virhepäivityksen"? En tietenkään. Onhan se hyvä joka tammikuussa saada itse itseltään "Facebook-muistojen" kautta muistutus siitä. että minäkin teen virheitä. Maito kaatui ja se kuivattiin. Ei asiat jälkikäteen silottelemalla muuksi muutu. Siinäpä olisi syvällinen opinkappale meille kaikille: virheitä tehdään, tuhot korjataan mahdollisimmna hyvin ja eteenpäin mennään. Että sellaista.

Tällä blogillakin on Facebook-sivu https://www.facebook.com/whenthestorybegins/ Siitä saapi tykätä ta olla tykkäämättä. Elämässä kun pitää olla vaihtoehtoja "Käyn joka päivä lukemassa, vaikken halua tykätäkään" -ihmisille. Ei nimittäin tuo toistuvaislukijoiden määrä ja Facebook-sivun tykkäykset ihan korreloi keskenään :) Ihan rohkeasti vaan siitä tykkäysnapista, jos kuitenkin pitää käydä kurkkimassa, että mitä se Ollikaisen akka tänään marmattaa! Tykkäät kuitennii :)

Mukavaa tiistaipäivää teille, minä menen hammaslääkäriin. Siitä on mukavuus kaukana!