Suunnitelma- ja imagotyö "Mikkelin tarina" - nyt on helppoa rahaa tarjolla!

25 000 euroa satuilusta - nyt on kuulkaa ystävät hyvät helppoa rahaa tarjolla! https://pienhankintapalvelu.fi/mikkeli/Tender/BasicInfo?tpg=b31a522e-9ba6-4b64-8382-f133158c33af

Tosin pienhankintojen luonteen tietäen valinta on todennäköisesti jo tehty ja hankintailmoitus on pelkkää julkisuuslain edellyttämää retoriikkaa.

Niin tai näin, kyllä minussakin sen verran satutädin verta virtaa, että muutama Mikkeli-tarina irtoaisi hyvin pienellä vaivalla. Eikä sitä pyörää joka kerta tarvitse olla uudelleen keksimässä, eiköhän tämän blogin aikaisemmat julkaisut kelpaa tyylilajinäytöiksi. Valitettavaa vain on se, että tarinat pohjautuvat yhden ihmisen kokemuksiin. Ei niistä lähtökohdista käsin yleismaailmallista ilojulistusta kirjoiteta.

Eikä yhdellä kokemuksella voi yleistää. Yleisenäkään. Yksittäiset kokemukset voidaan lakaista maton alle ja todeta, että "kokonaisuutena meillä menee hyvin".

Niin just. Tässähän ollaan imagoa rakentamassa, ei romuttamassa. R-kirjaimella alkavissa sanoissa ei pitä mennä sekaisin.

Jos ihan tarkkoja ollaan, kysymyshän on vain valikoinnista. Esitetään sellaisia kysymyksiä, minkälaisia vastauksia halutaan. Johdatellaan, eikö vain olekin näin? Onhan se. Kysytään niiltä, joiden tiedetään tuottavan halutunlaisia vastauksia. Pidetään "osallistamistilaisuus" siellä ja siihen aikaan, kun oikeanlaiset vastaajat ovat hereillä. Vedetään viivoja sellaisten mielipiteiden yli, jotka eivät ole tähän tarkoitukseen sopivia. Yliyleistetään. Valikoidaan tarinoille onnistujien kasvot.

Imago on jo sanana kuvottava. Se on vähän niin kuin Essoten touhut. Kiinnitetään perheentalon julkisivuun taideteos, niin ihmiset kuvittelevat, että sisälläkin asiat hoituu. Perhepalveluiden käyttäjänä jättäisin sanan "palvelu" pois. Ei ole paljoa näkynyt, palvelua.

Essoten työhaastattelut ovat Mikkeli-imagoa parhaimmillaan. Joka kerta, kun virkamies kohtaa kuntalaisen, rakennetaan mielikuvia ja luodaan käsityksiä todellisuudesta. Terveyskeskukset voidaan muuttaa hyvinvointiasemiksi, mutta jos aikaa lääkärille ei saa, voidaan unohtaa myös se hyvinvointi.

Hyvinvointi on mikkeliläisittäin ymmärrettynä pelkkää jumppaa ja luontaistuotteita. Jumpassa voidaan "ladata akkuja" ja "löytää hyvä olo", mutta mihin se sisäinen paha olo ja tyhjyys siitä mihinkään katoaa? Muutaman kerran kuntosalille eksyneenä ja mulkoilua ihmetelleenä olen pannut merkille, ettei se hyvinvointi ainakaan siellä salilla asu.

Sehän on sitä imagotyötä, kun hyvinvoinnilla itseään mainostavassa jumppasentterissä jyllää paha olo. Ei hyvinvoivan ihmisen tarvitse tuijottaa norsua posliinikaupassa.

On tosin hyväksyttävä sekin, että joillekin vertailu ja pahalla mulkoilu tuottaa hyvää oloa. Se on naisten keskuudessa täysin luonnollista. Siihenhän moni pyrkii lapsensakin ajamaan: äidit rakentavat "parhaan kaverin" piirejä jo yksivuotiaille. Arvottavat oman lapsensa suhteessa yhteen lapseen ja muuhun lapsiryhmään ennen kuin oma lapsi osaa sanoa sanaakaan. Tästä ei muuten puhuta, äitiyshän on hyvää ja kaunista. Äitiys on hyvin raadollista ja julmaa. Menkää avoimeen äiti-lapsikerhoon katsomaan, miten äidit asettuvat suhteessa toisiinsa ja millaista keskustelua tuolla "kaikille avoimessa toiminnassa" harrastetaan. Ihan järkyttävää menoa. Erilaiset vertailuasetelmat iskostuvat lapsiin ja sitten ollaan mukaihmeissään, kun koulukiusaaminen elää ja voi hyvin. Olemme sosiaalistaneet lapsemme siihen.

Ai et usko vai?

Ihmekös tuo. En minäkään olisi uskonut.

Palataan äitiryhmästä Mikkeliin. Itse asiassa siirtymää ei tule metriäkään, negatiiviset äiti-lapsiryhmäkokemukset ovat sitä ihtiään. Mikkeliä siis. Ihan niin kuin tuo jumppasalikin.

Johan tässä vanhakin innostuu! Pitäisikö tosiaan hakea nuo pyörivät kolikot itselleen?

No eihän sellainen käy! Niin kuin hankintailmoituksessa kerrotaan, pitää hakijalla olla samanlaisia töitä tehtynä, vähän niin kuin referenssiä. Ei uusien tulokkaiden sovi pakkaa sekoittaa. Musta hevonen voisi syöltää sopimatonta pollenpullaa. Hyvällä hakijalla on esittää imagotyöjulkaisu vaikka nyt sitten Haminasta ja Kotkasta - siihen vaan vaihtaa kuvat ja muutaman tekstinpätkän, niin ei tule valitsijoille yllätyksiä. "Noin nätisti kirjoitti Imatrastakin..."

Ehkä on parempi, etten lähde tuohon kisaan mukaan - jos siinä mitään kilpailua on. Tai jos sittenkin... Laittaisin ansioluetteloksi tämän blogin. Mikkeli on mainittu niin monta kertaa, että kumma on, jos ei kotiseutunäkökulmaa löydy! Ansioluettelokin möllöttää samaisessa osoitteessa, joten vältyn turhilta liitteiltä.

Tsemppiä kaikille hakijoille, laitetaan kova kisa pystyyn! Normaalisti kuuluisi sanoa, että paras mies voittakoon. Mikkeli-yhteydessä sopivuus on kaiken a ja o. Sopivin siis voittakoon!