Syrjäseudut alas ja myhäilevä elinvoima!

Helsinkiläiset viherpiipertäjät pyörittävät Suomea eikä kehä kolmosen ulkopuolisilla ”päättäjillä” ole rohkeutta nousta barrikadeille. Antaa mennä niin kuin fillaroivat yksityisautoilun vastustajat haluavat. ”Kyllä töitä tekeville löytyy” vaikka se tarkoittaisikin juurettomuutta itähelsinkiläisessä vuokraslummissa.

Vanhusväestövoittoisessa Itä-Suomessa on niitäkin ihmisiä, jotka – päättäjien ennakkoluulojen vastaisesti - haluavat tehdä työtä. Olen ihan omin silmin nähnyt. Syrjäseudulla työn syrjässä pysyminen edellyttää valitettavasti usein sellaista joustavuutta, jossa auton omistaminen ja auton käyttöhalu ratkaisevat.

Mitä työssäkäyvä ihminen tekee tilanteessa, jossa työnantaja ehdottaa työnkuvan laajentamista n. 90 kilometrin päässä sijaitsevaan toimipisteeseen? Tarttuu tietenkin mahdollisuuteen.

Matka-aika työpisteeseen on omaa aikaa. Meni siihen viisi tai viisikymmentäviisi minuuttia. Puhumattakaan niistä sisseistä, jotka matkaavat 1,5,h työn äärelle. Kodin ja työpaikan välistä matkaa ei korvata taloudellisesti mitenkään, tietenkään. Tulonhankkimisvähennykset tulevat voimaan vasta siinä vaiheessa, kun työmatkaa tehdään tosiaankin tuntitolkulla.

Nyt alkaa kattoon sylkeminen houkutella. Koko rahalla.

Räkä putoaa sylkijänkin naamalle viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan tarkastella työmatkoihin liittyviä kilometrikorvauksia. KVTES suurena ja mahtavana on määritellyt, että ylempi, verottajan määrittelemä 0,43 e/km, kilometrikorvaus maksetaan vain viideltätuhannelta ensimmäiseltä työmatkakilometriltä. Viidentonnin rajapyykin jälkeen kilometrikorvaus on 0,38 e/km.

Ihan kiva raja, viherpiipertäjä ajattelee, eipä saastu sademetsä.

Päättäjille tiedoksi: myös tuon 5 000 kilometrin jälkeen dieseli/bensiini maksaa ihan saman verran kuin aikaisemminkin. Ja jos joku fillaristi kuvittelee, että kilometrikorvausjärjestelmä on luotu rikastumistarkoituksessa, hän on totaalisen väärässä. Mitä enemmän kilometrejä kertyy mittariin, sitä aikaisemmin määräaikaishuollot puskevat päälle ja osat kuluvat.

Aika jännä juttu tosiaan, auto kuluu. Puhumattakaan siitä, mitä jatkuva rullaaminen tarkoittaa auton arvolle. Kyllä siinä tonnit sulavat sellaisella vauhdilla, ettei niitä ikinä korvata kilometrikorvauksilla. Toisin kuin julkisesti ketjurasvaa levittelevät salonkisosialistit ehkä kuvittelevat.

Ja tuon ketjurasvan voi lukea juuri niin monimerkityksellisesti kuin itse haluaa.

Onko viidellä sentillä muka jotain väliä? Yllä mainitsemassani 90 km työmatkassa suuntaansa kilometrikorvauksen alentuma tekee kertakäynnillä 9e. Eihän se ole raha eikä mikäään, vai mitä, elitisti? Ja kun käyntejä on kolmekin viikossa, ei kolmekymppiä tunnu missään. Rahaahan saa pankista.

Seuraavalla viikolla on auton määräaikaishuolto, jossa ei varsinaisesti tehdä mitään. Maksaa n. 300e.

Mitä valitat, käytä julkisia kulkuvälineitä!

Niin. Moni varmaan käyttäisi sitä bussia tai junaa, jos sellaisia olisi. Tai ne kulkisivat niin, että työmatkaliikkuminen olisi mahdollista. Sitä ei sellainen tajua, joka tekee työmatkasiirtymänsä verorahoista vedetyillä taksikorteilla ja nauttii enemmän verottomia kulukorvauksia kuin tavallinen palkansaaja saa kuukaudessa palkkaa.

Pieni ihminen ei voi kuin ihmetellä. Arkadianmäki ja muut Helsingissä sijaitsevat keskeiset päätöksentekoelimet ovat puolillaan lantakenkiä ja muita syrjäseutulaisia, mutta kurjistuvien alueiden ääni ei toiminnassa paina.

Etätyö, tuo aikamme vitsaus, on aikamme vitsi. Kelassa oli avoinna tutkijan paikka ja kysyin, voiko tehtävästä suoriutua etätyönä ja sopivasti pendelöiden. Ei voi. Asiantuntijuus on Helsingissä sijaitsevassa työhuoneessa, sen omien seinien sisällä. Vain sieltä käsin voi tehdä koko Suomea käsittelevää hyvinvointitutkimusta.

Vahvat sukujuuret toivat meidät reilut kuusi vuotta sitten Helsingistä Mikkeliin. Halusimme, että silloin kymmenen kuukauden ikäinen poikamme saisi nauttia isovanhemmista. Nyt perheemme on kasvanut myös tyttärellä ja yhä useammin olemme pohtineet poismuuton mahdollisuutta. Tässä kaupungissa ei ole ”tekevälle” töitä. Hellitellään vanhuksia, niitähän täällä riittää. Työssäkäyvät lapsiperheet ovat monella tasolla takarivissä.

Se on sitä myhäilevää elinvoimaa.