Trendikäs, trendikkäämpi, avioero

Ex-onnelliset on maikkarin uusin viihdeohjelma, joka kattaa olohuoneisiimme kolmen lajin illallisen avioeroherkkua. Meidän yhteiselomme on jatkunut reilut 18 vuotta ja aviossakin on oltu jo 14 vuotta. Jotain oppiakin on tuosta ajasta matkaan tarttunut:

A) Väkivaltaisessa suhteessa ei tule sinnitellä, ei millään tekosyyllä. Anteeksianto ei ole ratkaisu. Aika ei ole syy: koskaan ei pidä odottaa sitä, että lapset kasvavat, lapset muuttavat pois kotoa, saadaan talo myytyä ja yhteinen velka maksettua. Väkivallan kokeminen hajottaa niitäkin, jotka eivät oireile juuri sillä hetkellä. Sellaisella perheellä ei ole mitään merkitystä, jossa vuodesta, vuosikymmenestä toiseen, vähätellään, manipuloidaan, pahoinpidellään ja ylläpidetään pelon ilmapiiriä. Kauniit kukkaistutukset voivat hämätä ohikulkijoita, mutta sisällä vellova rikkinäisyys on loppuiän paranemisprosessi. Vasta nyt, 40-vuotiaana, uskallan katsoa juuriani silmiin.

B) Laskeudutaan tähän päivään. Vessan kuuraaminen on paska nakki. Aina ei huvittaisi imuroidakaan. Kotityöt eivät ole puolison vika eikä merkki siitä, että minun pitäisi lähteä "etsimään itseäni" muista miehistä. Ja vaikka kuinka kiertäisin läpi kylän tavoitelluimmat ukkomiehet ja sinkkuhottikset, en pääsisi siivoamista karkuun. Luuttuangstin kanssa on vain opittava elämään.  

C) Lapset ovat suurin lahja, minkä ihminen voi saada! Valvominen ja väsymys nyt vain kuuluvat pikkuvauva-arkeen. Ei se ole puolison huonoutta, jos kurakakat turahtaa yöllä vaipan reunoista. Tai jos hoitoon kiiruhtaessa sukkahousut on hukassa ja kurarukkaset märkinä.

D) Eroryhmää, eroavaa ryhmää ja ryhmässä eroamista. Tukea eronneille, eroa suunnitteleville ja yksinhuoltajille. Myös ydinperheet tarvitsevat apua ja tukea! Kun isä kiiruhtaa aamulla töihin ja äiti valvoo yöllä koliikkivauvan kanssa, on jokaisessa tunnissa 60 minuuttia. Valvottu minuutti on pitkä. Varmaa on, että esikoinen herää, kun vauva lopulta nukahtaa. Ydinperheäidin ääneen lausuttu toive on: tulisipa päivällä joku, joka päästäisi äidin pariksi tunniksi nukkumaan! Ei tule, sillä neuvolan mielestä meillä on kaikki hyvin. Kun on isä ja äiti. Tämäkään ei ole vain toisen puolison vika. Ammattilaiset kyllä käyttävät työaikaansa "Lapset puheeksi" -menetelmäkoulutuksiin ja muuhun paperinmakuiseen humppaan, mutta kun äiti avaa suunsa, menee ammattilaisen hieno menetelmä sekaisin jo ensimmäisellä rivillä. 

E) Sunnuntain hitaat aamut ovat parasta mitä tiedän! Koko perhe pötköttelemässä! Sieltä tulee se voima, jolla jaksamme jatkaa yhteistä matkaamme. Yhdessä.

Trendikäs, trendikkäämpi, avioero. Ja jos kaksi aikuista ihmistä tulee siihen tulokseen, että avioero on ainoa oikea ratkaisu, niin avioero on ainoa oikea ratkaisu. Niin kuin kaikki lastensuojelun pintaa raapaisseet tietävät, lapset ovat mestarillisia vanhempiensa suojelijoita, sopeutujia ja tarinankertojia. Vanhempien ei kuitenkaan koskaan tule laskea liikaa lastensa kantokyvyn ja ulkoisen reippauden varaan. Perhesuhteissa tapahtuva muutokset vaativan aikaa ja sulattelua. Jokainen rakentaa oman elämänsä, mutta pieni ammattikasvattaja minussa voi pahoin silloin, kun edellisen kumppanin mennenit/chanelit vielä pihassa tuoksuvat kun uutta isä-/äitihahmoa talutellaan pirtin ovesta sisään.

Nautitaan elämästä ja kannetaan vastuu. Eiköhän siinä ole ne tärkeimmät.