Alkavan viikon sotasuunnitelma

Uusi viikko ja uudet kujeet. Päinvastoin. Vanhoilla mennään ja menneitä kaivellaan näin maanantaiaamun ratoksi.

Niin kuin männäpäivityksessäni raportoin, hain alla olevaa hankepäällikön tehtävää:

- Hankepäällikkö (STM:n "kärkihanke"), Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen ky. (Tähän paikkaan oli seitsemän hakijaa....ei siis mikään varsinainen yleisöryntäys)

Hakuaika päättyi perjantaina 13.2. ja jo samana päivänä tuli sähköpostitiedote, jossa kerrottiin hakijoiden määrä ja jatkoaikataulu. Haastattelukutsut tulisivat alkuviikosta. Odotin maanantain ja tiistain ja keskiviikkona tiesin, että ohi on.

Ihan helpolla en tätä niele, mutta mahdollista se siis on - näissä työnhakuasioissa - että minäkin voin erehtyä. Torstaina aamupäivällä soi puhelin, ja ystävällisen kuuloinen naisimmeinen sopi kanssani työhaastattelusta. Se on nyt keskiviikkona klo 9.00. Peukut pystyyn, onnea tarvitaan!

Toki peukun saa laittaa alaspäinkin, jos siitä tulee hyvä mieli. Päälleliimattua hyvinvointiahan täällä Mikkelissä rakennetaan, joten peukut alas ja naama mutruun.

Pelkkään onneen ja peukkuihin en ole ennenkään luottanut. En siis tälläkään kertaa. Pienenä iltapuhteena olen selannut jos jonkinlaista LAPE-aineistoa uskoen, toivoen ja rakastaen, että oppineisuus tekee vaikutuksen.

Vaikutuksen mihin? Paikathan on jo jaettu. Leikkiin on lähdetty niin leikki kestetään!

Niin tai näin, jatkan omatoimista opiskeluani (tästä tuskin työkkärikään on ensitöikseen nillittämässä - työtön kun ei saa opiskella omin päin....). Pessimisti ei pety, mutta jos pienikin toivon hiven on olemassa, tartun siihen.

Mutta tuo Esedu, se on kinkkinen paikka. Neljä tehtävää haussa eikä mitään - MITÄÄN - ole kuulunut (hakuaika päättyi 16.2.):

- TOP-koordinaattori Ammattiin!, Etelä-Savon Koulutus Oy, tuttavallisemmin Esedu, Mikkeli (osakeyhtiön omistajakuntia Mikkeli ja Pieksämäki). Kun tämä paikka tuli "työelämäasiantuntijan" kanssa samaan aikaan hakuun, isäntä tuumasi, että "jopas on sinun näköinen paikka". Ensimmäinen rivi, kyllä; toinen rivi, kyllä...... Niin. "Keijolla on nyt vahva tunne", niin kuin Kummelissa aikoinaan. Silti hain. Koulutettu työtön hakee työtä. (Keijon tunne oli taas faktaa kovempaa tietoa....)

- Työelämäasiantuntija, Etelä-Savon Koulutus Oy, Mikkeli ja samat kuin yllä. Jaossa kaksi paikkaa.

- Yrittäjyyskoordinaattori, Etelä-Savon Koulutus Oy ja yhä samat kuin yllä.

Nyt pitää ottaa selvää, mistä kenkä puristaa. Ensin on vain keksittävä oikea lähestymisstrategia...

Voisin tietenkin lähestyä työnantajan edustajaa eli työpaikkailmoituksessa nimettyä yhteyshenkilöä juuri tämän rekrytoinnin asiantuntijana. Kohteliaasti kysyä, mistä mahtoi kiikastaa ja mitä sellaista osaamista minulta puuttui, mikä esti jo työhaastatteluun pääsyn. Näin sivistyneet ihmiset toimivat. Ja niellä nätisti happaman röyhtäisyn yhdessä ympäripyöreiden selitysten kanssa siitä, miten juuri ammattikouluympäristössä toimiminen oli tällä kertaa se kaikkein keskeisin valintakriteeri (tuon selityksen olen kuullut ennenkin....). Ammattikoulussa synnytään ja ammattikoulussa kuollaan ja siinä välissä ollaan ammattikouluammattilaisia. 

Vai pitäisikö kysyä suoraan: Hei, anteeksi, eihän meidän koira vain ole karannut ja kussut teidän aitaan? No voi anteeksi, ihan vahinko se on ollut, ei tule koskaan toistumaan ja sitä rataa? Pienellä paikkakunnalla, tiedäthän.

Mieheni on auttamaton optimisti. Siinä vaiheessa, kun minä kaivan sotakirvestä esille, hän muistuttaa, etteivät rekrytoinnit aina tapahdu vain sormia napsauttamalla. Saattaa kulua useampi päivä, se sanoo, saattaa mennä parikin viikkoa. Joo-o. Ihan varmasti. Tänään loppuu hakuaika ja huomenna tulee soitto - tai ei tule. Ylihuomenna koko homma on historiaa.

Mielenkiintoinen viikko siis edessä! Työn iloa niille, joilla työtä on, ja työnhaun iloa niille, joilta työ puuttuu.