VALEopettajat?

Kuuntelin ajellessani raadiota. Teen sitä hyvin harvoin, sillä ”ukko uhoaa ja akka kikattaa kaikelle”-formaatti ei enää näillä vuosirenkailla uppoa. Omille jutuille naureskelu on vienyt huomion asiauutisoinnilta niin mainoskanavilla kuin keinotekoisesti ylläpidettävältä Yleltäkin. Ihan hirveästi kiinnostaa toimittajan vihreät villasukat, kun maakunnassa kuitenkin tapahtuu samaan aikaan monenlaista. Aasinsillan kautta asiaan. Painoin automankan päälle osuvasti uutisten aikaan, ja siellä puhuttiin valehoitajasta. Samaa valkotakkisten sukua kuin valelääkärikin.

Vale-etuliite näiden stetoskooppikaulojen kohdalla tarkoittaa siis sitä, että heillä, ikätasosta poiketen, on jäänyt lääkärileikit päälle. Kivahan se on ihmistä ronkkia, mutta koulut on jääneet käymättä. Tai ne on kesken. Tai ollaan mahdollisesti hakeutumassa kouluun. Tai tutkinnosta puuttuu yksi opintoviikko. Tai äiti on sanonut, että sinulla on valmiuksia alalle, mutta unohti kertoa, ettei pelkkä suosittelijan nimen mainitseminen koko työhakemusta korvaa.

Tosin olen useasti törmännyt siihenkin, että pelkkä suosittelija riittää pätevyysvaatimukseksi. Toverimarkkinoilla ja hyväveliverkostoissa. Ne ovat niiiin tätä päivää ja tätä maantieteellistä lämpärettämme. Tähän palaan myöhemmissä postauksissani.

Paluu valeopettajiin. Kun itse olin pieni tyttö, tykkäsin opettajaleikeistä. Minä opetin ja pikkusistkot kävivät koulua. Sitten riideltiin välitunnin pituudesta ja täytettyjen työkirjarivien kumittamisvuoroista. Ei silloin ollut läppäreitä ja päppäreitä. Kynällä vihkoon ja mahdollisimman kovaa painaen.

Valeammatillisuus kertoo profession vahvuudesta: uskosta siihen, että koulutuksella on todellakin jotain merkitystä ammatissa toimimisen kannalta. Koulutuksen uskotaan erottelevan maallikot ja ammattilaiset. Eikö näin pitäisi olla kaikkien ammattien kohdalla?

Ei ole. Milloin olet kuullut uutisia VALEopettajista?

Samaan aikaan hyvin monissa oppilaitoksissa ja koulutusta tarjoavissa organisaatioissa työskentelee henkilöitä, joilta puuttuu opetuksen antamiseen vaadittava pätevyys. Näin on perusopetuksessa, näin on ammatillisissa oppilaitoksissa, näin on kurssitusbisneksessä, näin on vapaan sivistystyön kentällä. Asia halutaan painaa villaisella vedoten työkokemukseen. Ei synny otsikoita, irtisanomisista puhumattakaan.

Opetuskentällä epäpätevänä poukkoilu on tehty helpoksi. Tehtävät täytetään määräajoiksi, jolloin toimen/virantäytön kriteerien suhteen ei nyt olla niin nöpönuukia. Jos tehtävä kestää (kerrallaan) alle 3 kk, ei rikosrekisteriotettakaan välttämättä tarvitse tarkastaa. Kukaan ei puhu siitä, kuinka monta näitä määräaikaisuuksia on perättäin, limittäin tai lomittain. Määräaikaisuusrumba pyörii, samat naamat hyörii. Oppilaitosten rinnalla toinen epäpätevyyden areena on erilaiset ”koulutustoimintaa” antavat hankkeet, jotka myös lipuvat sujuvasti eteenpäin jos minkäkinlaisten ”pätevyyksien” varassa.

Tietenkin kysymys on myös palkkauksesta. Vahvalta koulutuspohjalta ponnistavalla opettajalla on ammattiopettajan palkkavaade. Viime kevään ylioppilas, yhä kotona asuva, tulee ilolla opettajatehtäviin, jos ”ilmaisen ruuan” lisäksi saa vähän taskurahaa. Vai onko lopultakin kysymys vain siitä, että opettajuus on niin heikko professio ja opetajien ammattijärjestö niin väsähtänyt, ettei valeopettajuuden raivaamiseen ole tarvetta? Ihan sama, mikä siellä luokassa jotain selittää.

Tarvitaanko oppimiseen edes opettajaa?

Kun seuraavan kerran kohtaat opettajan, joko vanhempana tai itse kurssilla istuen, kysäiseppäs, millä pätevyydellä työtäsi teet. Asiat ei muutu, jos me itse otamme kaiken annettuna, kyseenalaistamatta.

Ai niin. Mistä tämä teksti syntyi? Eilisessä postauksessani keräsin kierroksia mm. lastentarhanopettajien vaihtuvuudesta. Jo mainitsemassani vanhempainillassa esitin myös huoleni siitä, että sama opettajavatkaus jatkuu myös perusopetuksen puolella. Ei syytä huoleen, sanoi rehtori, ja painotti oppilaitoksensa vetovoimaisuutta. En usko sanoja vaan katson tekoja: mol.fi-sivuilla kyseisessä oppilaitoksessa on haettavana kahden vuoden määräaikaisuus juuri alkuopetuksessa. Epäpätevä pysyy, pätevä lähtee sinä päivänä, kun saa vakituisen työsuhteen.

Luottavaisin mielin kohti syksyä, sieltä se nakki napsahtaa…