Vammainen teki ruman kakun

Elä huoli, jos et ymmärrä. Ei ymmärrä nuo muutkaan 99%, jotka tämän postauksen lukevat. Asetan toivoni siihen yhteen prosenttiin, jolla saattaa jotain pientä liikettä tapahtua. Aivoissa, sen jatkuvalla syötöllä piipattavan ja värjättävän tukan alla. Sitä pientä liikettä voidaan kutsua myös kytkentöjen syntymiseksi. Uusiksi ajatuksiksi. Jauhojen pöllähdykseksi.

Ei pöllähdä? Jauhopussi. Pussi on kiinni. Tai pussi on vielä kaupassa. Tai se pussi on vasta tulevan syksyn viljasadossa.

Facebook on siitä ihana apparaatti, että se sylkee tykkäysten ja kavereiden tykkäysten kautta silmille paljon sellaistakin, mistä ei itse välitä. Yleensä ne hukkuvat tulvaan aiheuttamatta sen suurempaa mielenliikahdusta. Sitten on poikkeuskertoja, jotka eivät jätä kylmäksi.

Yksi hyvä esimerkki mielenliikuttajasta oli männäpäivän kakkukuva, jossa kuntoutusjätti (kuntoudutaan - mistä mihin ja kuka sen tietää?) oli ottanut kuvan vammaisen henkilön tekemästä kakusta ja liittänyt oheen kuvatekstin kutakuinkin näin: Eikö olekin upea kakku? Kysymysmerkki lopussa.

Jos kysytään, niin vastataan: varsinainen sotku! Ei minkäänlaista sommittelua, ei värisilmää, ei ryhtiä. Ruma ja lässähtänyt lopputulos, jonka päälle on kaadettu kaikki mitä kaapista löytyy.

Koska. Kysymys oli kuntoutustoimijasta ja kakku oli vammaisen henkilön tekemä, en tietenkään jättänyt em. kommenttia.

Miksi. Koska. Joku olisi voinut luulla, että osaan itse tehdä mukaerinomaisia kakkuja, enkä siksi arvosta muiden tekemisiä. Muita haukkumalla oma näyttää kauniimmalta. Koska. Vammainen olisi pahoittanut mielensä. Koska. Olisin ollut ilkeä. Koska niin ei vain kuulu tehdä! Se on pahaa ja väärin.

Hitto vieköön, olisin kerrankin ollut rehellinen. Suora tässä kierojen kaupungissa.

Vammaisen henkilön tekemä sotku ei ole yhtään sen hienompi kuin kenen tahansa tekemä sotku. Pitääkö sotku kääntää taiteeksi sillä, että tekijä mainitaan? Pitääkö kuvan alle kirjoittaa "Ihquuuuu.....jaxuhali" vaikka ajattelee "tuohon en koskisi tikullakaan"?

Siksi, että sotku on makuasia. Siksi, että on käytöstavat.

Vai onko niin, että kun joku yleensä tekee jotain, varsinkin jossain erityisten laitoksessa, se on itsessään hienoa. Suorituksena. Laitoshoidon ja -kuntoutuksen kuluja sillä ei kateta, mutta voidaan näyttää, että viriketoimintaa on. Onko ohjausta, siinä viriketoiminnassa, jää arvoitukseksi. Erityisopettaja opettaa leipomista, vaikka kondiittorejakin olisi tarjolla.

Nyt olemme ydinkysymyksen äärellä! Erityisoppilaitoksen leipurilinja: kumpi on tärkeämpää, tietää vammat vai tietää leivonta-aineet? Aivan sama sosiaalipuolen ihmisillä: ei voi tehdä vammaisten kanssa asioita, jos ei tiedä vammoja. Siis haloo! Ammattilaisetkin katsovat ihmisiä vammojen läpi. Kato, aspergeri pelaa jalkapalloa! Mä en voi mennä peliin mukaan, jos en tiedä, mitä asperger on. Ja nämä samat tollikat kuvittelevat, että asperger on joku maailman umpiperä, joka esiintyy juuri tietynlaisena tehden ihmisestä tietynlaisen.

Tiesitkö, ettei kehitysvamma suojaa juoppoudelta?

Eniten häiritsee kaikki, mutta tässä yhteydessä se, että tykkäyksiä kerätään näteille down-tytöille. Kaunis turner-tyttö. Kaunis add-tyttö. KAUNIS. Tyttö.

Maailma ei ikinä muutu, jos nurkassa tuhertelun ihannointi ei lopu. Se, että joku tekee läjäkakun jossain erityisille suunnatun toimintakeskuksen erityisessä tilassa, ei tee kakusta erityisen hienoa.

Sanotaan, että ihminen ei opi uimaan kuivalla maalla. Pitää uskaltaa hypätä veteen. Ihmisiä voidaan valmentaa, kuntouttaa ja kouluttaa erityisissä yksiköissä erityisillä säännöillä ja yhä erityisemmillä tavoitteilla, mutta toiminnassa ei ole mitään mieltä. Höpönassut miettivät, miten luoda laitokseen todellisuutta vastaavia oppimisympäristöjä, kun ne ympäristöt ovat jo olemassa. Sinne vaan; kauppaan, kahvilaan ja rautaosastolle. Seinien pystyssä pitäminen on rahanhaaskausta. 

Ymmärrän toki, että kuntoutus ja siihen liittyvä arviointi ovat portinvartijaihmistyyppien nautinto. Ihanaa, kun voi täyttää lomakkeita ja tehdä puolivuotissuunnitelmia. Ja taas arvioida. Ja taas todeta, ettei vielä ole työelämäsiirtymän aika. Kun ensin pitää kuntoutua.

Kuntoutua, mihin? Eläköitymis-, sairausloma- ja erinäisten työssäjaksamistutkimusten valossa valtaosa hulluista on jo siellä työelämässä.

Ja niin kauan, kun erityisiä ihmisiä hillotaan erityisissä yksiköissä, ei myöskään reaalimaailman tarvitse muuttua. "Ne" voidaan aina sulkea "sinne", mihin päivä ei paista eikä katse ylety.

Vai onko tämä sitä, mita vuosituhannen vaihteen feministit kutsuivat ylistämällä alistamiseksi. Kun naista kehutaan hänen siivoustaidoistaan (tai ihan mistä tahansa markkinatalouden näkökulmasta vähempiarvoisesta puuhastelusta), nainen saadaan pidettyä tämän askaroinnin äärellä. Kun naista toistuvasti palkitaan lattianluuttuamisesta, nainen kokee arvostusta tehtävässään eikä havittele sikariportaan paikkoja miesten valtakentiltä.

Työurani kiehtovimmassa vaiheessa kiersin kymmeniä työ- ja toimintakeskuksia ja kuuntelin selityksiä siitä, miten ihania ja kauniita patalappuja nämä meidän vammaiset ovatkaan tehneet. Siellä toimintakeskuksessa. Jossa on vain vammaisia ja vajaakuntoisia. Joka aamu vammaistaksi hakee "työntekijät" paikalle, ohjaajat ohjaavat pussitusta ja päivän päätteeksi heidät kiikutetaan kotiin.

Puhutaan työn tekemisestä. Paskat se mitään työtä ole! Työstä saadaan palkkaa! Pahimmillaan päivästä saatava työosuusraha ei kata edes ateriakustannuksia! Kuinka moni "terve" menisi näillä ehdoilla työelämään?

Ei kukaan. Ei tietenkään. Mutta vammaisten kohdalla tämä on ihan oikein. Kivaa, kun saavat puuhastella.

Onhan se virkamies viisauksissaan keksinyt sellaisenkin sanahirviön kuin "työn tuottavuus". Ja jos tuottavuus on heikkoa, eläke riittää. Samaan aikaan lukuisissa järjestöissä ja virkaherrantoimistoissa palkansaajat istuvat paremman tekemisen puutteessa päivittelemässä huomenna vanhentuvia esitteitä. Kun työllä ei ole tilaajaa, ei tuottavuudellakaan ole niin väliksi. Se on puuhastelua.

Jos kuulut siihen prosentin vähemmistöön, joka oivalsi, mitä ajatuksillani tarkoitan, hakeudu vammaisalalle. Lähde muuttamaan maailmaa! Et ole helpon tehtävän edessä, sillä kaltaisiasi reformaattoreita ei kentällä kaivata. Eristämisajattelu istuu samperin syvässä!

Ps. Vammaiskentällä hellitellään "työntekijyyttä" silloinkin, kun palkkaa ei näy, mutta tuotokset kelpaa. Katsokaapa näiden moguleiden nettisivuja. Johdon ja hallinnon naamat kyllä löytyy, mutta kappas, tässä vaiheessa kuvagalleria ei ylety kokoomatyöhön. Ei tietenkään. Niillehän naureskeltaisiin ja heidän sähköposteihinsa saattaisi tulla epäasiallisia viestejä. Upeaa! Sulkemalla normaalin ulkopuolelle varjellaan siltä, ettei tule negatiivisia kokemuksia. Samalla varotoimenpiteellä suljetaan myös positiivisten kokemusten mahdollisuus. Kuplaan ei kukaan tunkeudu. Taidot tiskiin ja profiilit LinkedIniin. Kyllä sinne pikkupukupellejen maailmaan vielä mahtuu.

Ai niin. Postauksen yhteydessä oleva kuva ei liity millään tavalla mihinkään.