The One after Moving

Vika ilta Frankfurtissa // Last night in Frankfurt

Täällä ollaan. Eikä mielestäni ole olemassa mitään ihmeellisempää tapaa herättää sisäinen lapsi, kuin olla maassa jossa on tietämätön kaikesta. Olo on taas kuin 5-vuotiaalla. On aika opetella maan tavat, kieli, kulttuuri. Aika hurjalta tuntuu ajatus siitä, että tämä maa tulee nyt olemaan kotini ainakin seuraavat vuoden päivät. Edelleen olo on kuin lomalla olisi, sama juttu oli taannoin kun muutin Suomesta Saksaan, aluksi se tuntui vain kuin lomalle olisi menossa. No, ehkä se tästä mitä pikemmiten pääsee aloittamaan työt.

Poikaystäväni kanssa päätimme lähteä Frankfurtista jo lauantai-iltana, tai no.. Yöhän se oli. Eikä hommat ihan ongelmitta sujuneet, sillä auto ei sitten suostunut käynnistymään lainkaan, joten saatiin kuin saatinkiin mekanikko paikalle, mutta vasta puolenyön aikaan. Homma ok, ja auto käynnistyi - hurraa! Matka taittui hyvin nopeasti, ja yöllä ajaminen olikin parempi vaihtoehto kuin aamupäivällä auringon paahteessa. Saavuttiin perille klo 5 aikaan aamulla. Taisi olla muuten minun ensimmäinen kerta kun autolla menen maiden rajan yli. 

Olen majaillut nyt pari päivää poikaystäväni luona ja tänään koittaa se päivä kun pääsen muuttamaan tulevaan perheeseeni. Ja huomenna onkin jo ensimmäinen työpäivä. Fiilikset sen suhteen on innokkaat mutta myös jännittyneenä odotan kuinka pärjään lasten kanssa, ovathan ne sentään niin kovin pieniä (4v & 2 x 10kk). Työnteko alkaa mukavasti, sillä jo ensiviikon maanantaina suuntaamme kolmeksi viikoksi Ranskaan. Pääsen siis host-perheeni kanssa mukaan "lomalle". Kolme viikkoa Ranskan Bretagnessa - ai että! Ja hyvä myös, niin pääsen rauhassa tutustumaan tulevaan perheeseen sekä tuleviin rutiineihin yms. Eli ei huonompi aloitus tulevalle au pair -vuodelle.

Kaupunki mihin muutan on nimeltään Vevey, ja asukkaita siellä on n. 20 000. Eli Frankfurtin melkein miljoonan asukkaan kaupunki vaihtuu kotoisaan ja pienempään "kylään". Ja kun näen täällä olevat maisemat, niin ei kyllä harmita yhtään että ne kiireiset kadut ja pilvenpiirtäjät vaihtuivat vuori -ja järvimaisemiin.

Joten, toivottakaa onnea meikäläiselle. Petits bisous à vous tous!

***

Here we are. I think there isn't anything more exciting way to wake up your inner child than to be in a country where you are ignorant of almost everything. And so I am 5 years old again. It's time to learn the country's habits, language, culture. It feels pretty unbeliavable that this country will be my home at least for the next year. And yet, it still feels that I am only on a vacation or something. It was the same thing when I moved from Finland to Germany, first couple of weeks felt like being on a holiday, that soon I would return back to Germany again. But no, not in this time. 

On Friday evening when my boyfriend arrived to Frankfurt, we decided that we would leave to Switzerland already on Saturday evening, and drive against the night. Which was much better than driving during a day when the sun is burning. Well, it didn't went acutally like in a books, as the car didn't start at all. So we had to call to the mechanic, and finally he arrived a bit before midnight. Problem solved and we finally we got on the road. And we arrived to "home" at 5 in the Sunday morning.

I've been couple of days now in my boyfriend's place and today will be the day when I will move to my new home. And tomorrow will be my first day at work. I am pretty excited about it, but also a bit nervous how I will manage everything with the children, as they are pretty small ones (4 yo & twins 10 months old). My au pair year is starting pretty nicely, as already on next Monday we will head to France for a next three weeks. So I have chance to get to know the family and all the routines.

The city where I am moving is called Vevey, small "village" with around 20k people. So after Frankfurt it truly feels small and cozy. And since I saw these awesome mountain and lake view again, I don't miss those skycrapers at all.

So here we go, wish me luck. Petits bisous à vous tous!