The One after Two Years in Germany

Aluksi täytyy todeta ja tunnustaa että olen ollut todella huono kirjoittamaan viime viikkojen aikana. Ajatuksia on, kerrottavaa on, joku päivä meikäläinen kyllä kehittää jonkun aivoihin laitettavan jutun jolla tallennetaan ajatukset tekstin muotoon. Pitäisikö lähteä hakemaan jo start up -rahoitusta? Olisiko kiinnostuneita yhtiökumppaneita? No mutta siis..

Olen oleskellut nyt 2 vuotta Saksassa, ilman saksan kielen osaamista. Kuinka olen pärjännyt?

Hyvin. Huonosti. Paremmin. Loistavasti. Tiedän, oma syy etten kieltä ole sen pahemmin opetellut, mutta en ketään muuta asiasta syytäkään. Itseasiassa Frankfurtissa jopa yllättävän moni osaa englantia. Kovasti peloteltiin että Saksassa ei kovin moni puhu englantia, mutta positiivisesti olen yllättynyt. Saksalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin on mielestäni erinomaista. Apua saa sitä pyytäessä, ja sitä myös annetaan ihan vapaaehtoisesti. Asioista selvää ottamalla säästyy suurimmalta epätietoisuudelta sekä väärinymmärryksiltä (koettu on).

Picture by Instagram @life_of_julian

Alussa sain tosiaan suurimmaksi osaksi apua entiseltä kämppikseltäni, joka tsekkasi työhön liittyvät asiat kanssani. Töissä myös apua tuli pyydettäessä. Pankkitilin auki saaminen oli yllättävän helppoa (vaikka pankkivirkailija ei puhukaan englantia, mikä on kuulema enemmänkin poikkeus ja harvinaista pankkivirkailijalta) - passi mukaan ja se on siinä. Sivussa tarjotaan muutamia ekstra säästötilejä tms, niitä samoja lisäpalveluita mitä Suomessakin. Ensimmäinen nettipankki-istunto olikin sitten kovin jännittävää, sillä täällä on ihan oma vekotin sitä varten - eli ei todellakaan mitään tunnuslukutaulukkoja niin kuin Suomessa.

Puhelimessa on prepaid-liittymä, sillä ennen muuttamista olin ottanut hyvin selvää kuinka vuosiliittymien kanssa saattaa tulla ongelmia kun niitä halutaan vaihtaa tai keskeyttää.

Wiesbadenissa asuessani tuossa kimppakämpässä minulla ei ollut takuuvuokraa. Sopimus loppui elokuussa 2015, ja aloitinkin jo asunnon etsinnän hyvissä ajoin, eli kesäkuussa 2015 - onneksi. Asuntoa etsin pääsääntöisesti Frankfurtista, sillä työpaikkani on siellä suunnassa, ja Wiesbadenista matkaa työpaikalle oli n. 1,5 h/suunta. Eli työmatkoihin meni 3-4 tuntia päivässä Wiesbadenista käsin.

Kävin katsomassa jos jonkinlaisia asuntoja ja huoneita. Halusin yksiön, mutta kävin katsomassa myös muutamaa kimppakämppää. Hinta haarukka Frankfuissa on käsittämätön, jotkut saattaa pyytää huoneesta (n. 15-20 neliötä) about 500-600 EUR kun yksiön saa samalla hinnalla. Monessa asunnossa ei myöskään ollut keittiötä, sillä yleensä edellinen asukas ostaa sen, ja ottaa sitten myös mukaansa muuttaessaan.

Sitten mulla kävi flaksi! Siis tosi hyvä sellainen. Löysin kivan, remontoidun mutta pienen yksiön hyvien kulkuyhteyksien etäisyydestä. Vuokrasopparit ovat yleensä min. 6 kk, ja sopimusta varten tarvitset myös palkkanauhat kolmelta kuukaudelta. Vuokratakuu on yleensä kolmen kuukauden "kylmävuokra" (eli ilman sähköä ja vettä).

Muuttaessani Saksaan kirjauduin Wiesbadenissa, ja kun Elokuussa 2015 muutin Frankfurtiin, oli sama tehtävä siellä. Paikallisessa maistraatissa siis. Kun Saksassa muuttaa kaupungista toiseen, on se palkallinen vapaapäivä.

Wiesbadenissa asuessani olin saanut hankittua patjan, vaaterekin ja pari hassua sisustus-elementtiä. Siinä se sitten olikin. Asuin tosiaan yksiössäni sellaiset 5 kk ilman ruokapöytää (+ tuoleja), imuriakaan ei ollut. Osa vaatteista oli vaaterekissä, osa matkalaukkujen päällä seinän vierustalla. Voin kertoa että arvostus tarvittavia huonekaluja sekä tavaroita kohtaan nousi, ja sen jälkeen ei paljon mitään ylimääräistä ole tullutkaan hankittua kuin vaan ne tarvittavat jutut.

WLAN olisi kiva tosiaan kotona olla, ja olin ehkä vähän hölmö (ja tietämätön), sillä menin hakemaan liittymän vasta muutettuani Frankfurtiin. Yllätykseksi en saanutkaan nettiä heti matkaan, vaan liittymän avaamisesta piti odottaa 4 VIIKKOA. Kotona luettiin siis paljon lehtiä, täytettiin ristikoita tai muuten vaan tuijotettiin kattoa.

Edelleen on tavaroita mitä en omista, ja olen oppinut pärjäämään ilmanin. Näitä on esimerkiksi uuni (pastaa, riisiä, pastaa, riisiä, spaghettia jne pannuruokia nam - alkaa tulemaan jo korvista), sekä pyykinpesukone - vaatteet pestään kerran kuussa julkisessa pesulassa. Myös hiustenkuivaaja sanoi itsensä irti noin kuukausi sitten, ja en ole todennut vielä tarvitsevani, osaan elää myös ilman.

Picture by Instagram @topgermanyphoto

Frankfurt on kaupunkina kiva, vaikkakin vähän hektinen. Ihmiset ovat kiireisiä, mutta itse kaupungista tykkään. Aina löytyy tekemistä sekä paikkoja mitä nähdä ja tekemistä, etenkin kesällä, kun joka viikko on joku viinifestari tai muu katufestivaali. Turvallinen ja kansainvälinen paikka asua, ei siis valittamista.

Eli kaikenkaikkiaan, jos en sitä saksan kieltä ole kahdessa vuodessa opetellut, niin sitten ainakin minimaalisuutta. Ja opetellut tyytymään vähään. Välillä mielessä käy, miltä tuntuisi palata kotiin. Välillä haluan palata Suomeen, sitten välillä mietin miltä tuntuisi olla taas Suomessa, kuinka suhtautuisin ja kuinka minuun suhtaudutaan, ja olen tullut siihen tulokseen ettei sen aika ole vielä.

Ehkä eniten harmittaa etten ole matkustanut niin paljon Saksassa kuin haaveilin ja suunnittelin. Monia paikkoja on vielä näkemättä ja kokematta.

***

First of all I have to admit that I've been very lazy to write anything in last few weeks. I have a lot of thoughts, a lot to tell, some day I will create this kind of small machine/microchip what will be installed to your brain and it will record all thoughts as a text format. Maybe I should already walk to bank and ask for start up -money. Anyone interested as a associate?

I’ve been staying now around 2 years in Germany, without any local language skill. How I’ve been doing?

Good. Poorly. Better. Excellent. I know, it’s my own reason that I haven’t been learning the language, but actually I am not blaming anyone else from it either. Actually, especially in Frankfurt quite many speaks English. I was being told that so many in Germany doesn’t speak English at all, but I am more than positively surprised. The German attitude against foreigners is amazing. You for sure will receive help, if you just know how to ask it, and sometimes it is given to you even without asking. Also if you take a look for things it will save your time from biggest misunderstandings and uncertainty (been there done that).

In the beginning I received a lot of help from my roommate, who also checked with me everything what would be needed because of work. At work I also received help from colleagues. Opening a bank account was as easy as it could be, by just walking to the bank with passport and that was it. Even the bank clerk doesn’t speak English (which is very unusual in Germany, as I heard) we understood ourselves pretty well. Of course they’re offering different kind of saving accounts etc. The first online banking was so weird, as they have different kind of system in here than in Finland.

On my phone I have prepaid, as I was heard and read before moving that it might be very hard and complicated to get rid of those yearly telephone connection.

While I was living in Wiesbaden, I didn’t have deposit of the flat/room at all. The contract was ending in August 2015, so I started to look new place early, already in June 2015. I was looking apartment from Frankfurt, as my work was close. So while living in Wiesbaden, it took me 1,5 hour per way to get to work, total 3-4 hour of traveling in a day.

While searching an apartment from Frankfurt, I was checking every possible flat and shared flats. I wanted to have a single apartment, but also checked few shared one. The price range in Frankfurt is pretty huge, some might ask from a room (15-20 sqm) around 500-600 EUR when I can have a single flat with the same price. In many apartments they might not have a kitchen, as the previous inhabitant can take it with.

But once I got lucky! I found this nice, renovated but small apartment in a good location. The contract for the apartments is usually min. 6 month, and you also need your payment checks (from the last 3 months). The deposit is often 3 month “cold rent” (rent without electricity and water).

When I moved to Wiesbaden, I had to sign myself in there, in a local city hall. And when I moved to Frankfurt, I had to do the same in Frankfurt. When you move from another city to another, you usually will get one paid holiday/day-off.

While living in Wiesbaden I already had purchased mattress, clothes rank and some small decoration stuff. So basically while moving to Frankfurt, I only had those. And I only had those for next 5 months. So basically I was 5 months without kitchen table (+ chairs) and I didn’t even have vacuum cleaner. Some of my clothes were hanging in rank and other ones where top of my luggage, next to a wall. I can tell - the appreciation for stuff and furniture which are needed has increased a lot, and after that I haven’t buy much of those “un-needed” things, only stuff I actually need.

Also WLAN would have been very cool thing to have since the beginning of the moving, but I was a bit not-so-smart (and unaware) and went to the local shop only after moving to Frankfurt. What a surprise, I didn’t get the WLAN + module right away with me, but I had to wait 4 WEEKS until someone would come and connect it. So while being at home, I mostly read, did crosswords or just staring the wall.

I still have some things I don’t own, and I’ve survived very well without. Examples, as oven (pasta, rice, pasta, rice, pasta.. These are starting to get out of my ears), also I don’t own washing machine – so I go once in a month to wash laundry to this kind of public laundry-place. Also my hair dryer terminated the contract around one month ago, and so far I haven’t noticed that I would need it, I can live without.

As a city Frankfurt is nice place to live. People might be a bit stressy and hectic, but good things is that here is always something to see or do, especially in the summer when there is some wine or street festivals in every week. Safe and international place to live, no complaints.

Place to be, Citybeach Frankfurt / Picture by Instagram @life_of_julian

So, basically .. Even I haven’t learn the local language, at least I’ve learn to be more minimalistic. Sometimes I also think how it would be back in Finland. Sometimes I want to get back to Finland but sometimes I think how it would be, how I would react and how people would react in my company.

I think the most sad thing is that I haven't travel around Germany as much as I was dreaming and planning. There is still plenty of places what to see and experience in this country.