The One Where All Got Started

Helpottava tieto on se, että olen pärjännyt ensimmäisen vuoden vieraassa maassa, vieraiden ihmisten, kielen ja kulttuurin kanssa. Tiedän että moni ei olisi pystynyt samaan. Olen kulkenut pää pystyssä kunnialla, tietysti olen myös piehtaroinut ojan puolella, kulkenut ohi väärien risteysten ja tehnyt huonojakin päätöksiä - mutta niitä olisin, ja olen tehnyt myös Suomessa asuessani. 

Olen oppinut tuntemaan ja rakastamaan itseäni, tietäväni että olen riittävä juuri sellaisena kuin olen, ja että olen tarpeeksi rohkea selviämään. Olen tuntenut oloni yksinäiseksi, mutta en ole ollut yksin. Olen kiitollinen vanhoista ystävistäni, niistä ihanista ihmisistä, jotka ovat jaksaneet tukea minua, vaikka asuvatkin monen tuhannen kilometrin päässä. Kiitos perhe, koska tiedän että, perheenjäseneni ovat aina siellä, kun heitä eniten tarvitsen. Olen saanut myös uusia ihania ihmisiä, ystäviä lähelleni, ja minulla on ihana koti.

Teksti: omasta kirjastani

 

Mistä se kaikki sitten alkoi?

@Wiesbaden, Heinäkuu 2015. Kuva: Jossu

Tutustuin Suomessa vuosia sitten rakkaaseen ystävääni, joka on kotoisin Saksasta. Hän oli Mikkelin Ammattikorkeakoulussa vaihto-opiskelijana lukukausina 2011-2012. Hänen vaihtovuotensa jälkeen teimme yhdessä reissuja mm. Ranskaan. Kesällä 2014 pääsin eka kertaa tutustumaan hänen opiskelukaupunkiinsa, Wiesbadeniin, ja samalla tämä oli ensimmäinen reissuni Saksaan (jos lentokentällä olemista ja lentojen vaihtoja ei lasketa). Viikon reissu Saksaan, Wiesbadeniin ja Frankfurtiin oli tilanteita täynnä, josta syntyi hauskoja muistoja - mutta etenkin, suuri hinku muuttaa tänne. 

Olen aina tiennyt että en halua asua koko elämääni Suomessa, ja tätä ennen olenkin unelmoinut Ranskasta. Tosin ranskankieli ja työllistyminen ilman sujuvaa ranskan puhumista näytti tuottavan tuskaa, joten Saksan "helppous" ihastutti. Saksalaiset muutenkin ovat melko samanlaisia kuin suomalaiset, sekä heidän kulttuurinsa ei hirveästi eroa Suomesta. Myös englanninkielellä pärjää, etenkin Frankfurtissa, joka on hyvin kansainvälinen kaupunki.

No eikun tuumasta toimeen, aloin googlettamaan mitä muuttaminen Suomen ulkopuolelle vaatii suomalaiselta, mitä pitää ottaa huomioon. Myös liityin Facebookissa "Suomalaiset Saksassa" -ryhmään, josta saa valtavasti uutta ja hyödyllistä tietoa. Aloin tutkailemaan työpaikka-ilmoituksia Saksassa, paikallisen työvoimatoimiston, Monster.de sekä muiden sivujen kautta. Myös Eures -sivusto, sekä muut sivuston mikä sisältää poismuuttajalle hyödyllistä tietoa, selasin läpi. Aloin maksamaan laskuja, ja (ainakin) yritin olla ostamatta ja tuhlaamatta rahaa vaatteisiin yms., mitä normaalisti tulee tehtyä. Päivitin myös CV:ni, ja liityin LinkedIn -yhteisöön. Tämän kaiken "esitutkinnan" suoritin siis loppuvuonna 2014. 

Myös Joulukuussa heitin reissun Saksaan. Tällöin vastassa oli ihanat joulumarkkinat!
@Wiesbaden, Joulukuu 2014

Vuosi vaihtui, ja Tammikuussa aloin yhä enemmän katselemaan työpaikkoja. Lähetin myös viikossa n. 30 työhakemusta eri firmoille ympäri Wiesbadenia sekä Frankfurtia, kunnen eteeni tupsahti ilmoitus kansainvälisestä firmasta, joka etsii etenkin pohjoismaalaisia. No, eikun sinne lähettämään huolellisesti päivitettyä CV:tä sekä motivaatio-kirjettä. Seuraavana päivänä tulee soitto kyseisestä firmasta, puhelimessa on erittäin mukavankuuloinen mieshenkilö, joka puhuu hyvää ja sujuvaa englantia. Ehdotin itse Skype-haastattelua, olin onneksi vapaapäivällä tuolloin, ja eikun skypettelemään heti samantien. "Haastattelu" sujui omasta mielestäni hyvin, ja he olivat erittäin kiinnostuneita. Päädyimme ratkaisuun että tulisin viralliseen haastatteluun kun olen saapunut Saksaan.

Bongattu paikallisesta Länsi-Savosta. Arvelin jotenkin että tämä liittyy minuun.. Tiedä sitten oikeasti.

Tässä vaiheessa ei ollut mitään lukkoon lyötyä, 100% varmaa että saisin työpaikan. Seuraavana päivänä varasin lennot, ja ajattelin että pakko se on tämä duunipaikka saada. Olimme siis Maaliskuussa 2015. Lento Frankfurtiin olisi Huhtikuun lopussa. No.. Sitten alkoikin se panikointi, kämpän etsintä, Mikkelin vuokra-asunnon irtisanominen, tavaroiden myynti, työpaikan irtisanominen.. Aika kului kuin siivillä! Suuri apu ystävilleni, perheelleni ja etenkin ystävälleni Saksassa, joka pääsi katsomaan tulevaa soluasuntoa puolestani, ja hommasi minulle aivan loistavan huoneen ja mahtavat kämppikset Wiesbadenista. Ja mikä parasta, asunnossa on kaksi kissaa, jotka tulevat - ja tulivat, helpottamaan koti-ikävääni!

Huoneeni Wiesbadenissa

Ja sitten yks-kaks täällä oltiin! Juostiin toimistosta toiseen, avaamassa pankkitiliä ja tekemässä muuttoilmoitusta. Nämäkin sujui hienosti, vaikka pankkitätini ei puhu englantia, mutta pienen kielimuurin jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen, ja nykyäänkin kun käyn hänen luonaan, hän puhuu kanssani saksaa ja minä puolestani vastailen englanniksi. Puhelinliittymänä minulla on prepaid. Tulin siihen ratkaisuun ihan vaan kaiken sen kauhistelun jälkeen, kun huomasin minkälaisia hintoja täällä on. Esimerkiksi rajaton nettiyhteys puhelimeen maksaisi kuukaudessa n. 80 euroa, joten ei kiitos. Tätä asiaa siis todellakin kaipaan Suomessa! Mutta summasummarum - ainakin netin käyttöni muualla kuin kotona (koti = wifi), on vähentynyt huomattavasti. 

Kämppikseni loihti yleensä viikonloppuna aamupalaksi mahtavia pannukakkuja ja muita herkkuja!

Seuraavalla viikolla olikin heti tiedossa työhastaattelu, virallinen sellainen. Wiesbadenista matkaa työpaikalleni on julkisilla n. 1,5-2 tuntia. Eli päivässä minulla meni/menee 4 tuntia matkoihin. Aikamoista! Työhaastattelu meni hyvin, ja sain kun sainkin paikan (JES!). Työt alkaisi vasta Kesäkuun 15. päivä, joten ah ihanaa, olisi 1,5 kuukauden loma tiedossa. Tämän "loman" käytin uuden kaupunkini tutustumiseen, kävin myös muutamilla Tinder -treffeillä - mikä onkin loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin, sitä kautta olen löytänyt pari todella hyvää kaveria. 

@Frankfurt am Main, Main Tower Kesäkuu 2016

Wiesbadenissa vuokrasopimukseni oli määräaikainen, Elokuun 2015 loppuun asti. Tiesin että tämän jälkeen haluan muuttaa Frankfurtiin, sillä eihän erkkikään kestäisi 4 tunnin työmatkoja päivittän. Aloitin asuntojen katselun ja etsimisen jo hyvissä ajoin, sillä tiesin että Frankfurtissa on aikamoinen kilpailu asunnoista. Ja etenkin yksiöistä. Vaikka kimppakämpässä asuminen olikin mukavaa vaihtelua, halusin silti takaisin yksiöön ja omaan asuntoon.

Löysin oivan pienen, 27 neliön yksiön Galluswarten kaupunginosasta. Lähellä on niin metro -kuin ratikkapysäkit, sekä shoppailemaan pääsee jalan 10 minuutissa Skyline Plaza -ostoskeskukseen. - Mikä tämäkin tuotti aluksi hiukan murhetta, sillä maitopurkkia hakiessani löysin itseni yllättäen Zarasta shoppailemasta.... :D

Pieni lukaalini

Elokuussa tulee siis vuosi täyteen Frankfurtissa, ja tiedossa on hyvin tarkasti, mihin tie johtaa seuraavaksi. Sen saatte tekin rakkaat kuulijat, lukijat tietää ajan kanssa ;)

Ihanaa iltaa!