The One with The Challenge

Sain taannoin Niin paljon, että riittää -blogin Annilta haasteen. Haaste sisältää seuraavat aiheet -

  • Kirjoita postaus tunnustuksesta
  • Kerro kuinka aloitit bloggaamisen
  • Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
  • Mainitse ja linkitä blogi, joka nimesi sinut
  • Nimeä 10 bloggaajaa tunnustuksen saajiksi

Meikähän on tunnustusten äiti. Mutta eriasia on se, että minkälaista tunnustusta tässä nyt sitten haetaan ;-) Kävin hiukan lunttaamassa aiheesta myös KIRSIkankukkia ja Lähti Lapasesta -blogeista, sillä ei ole hajuakaan mitä tällä haetaan takaa. En ole ihminen joka astuu rippituoliin ja hakee tunnustuksia sekä anteeksiantoa, joten huomasin että homma liittyy bloggaamiseen, ja sen aloittamiseen - hehe, mullahan olisi ollut vaikka mitä tunnustamista. Jätetään ne siis seuraavan kertaan.

Olen kova lukemaan uutisia netin kautta, ja etenkin Suomen ja Mikkelin alueen uutisia. Kerran keväällä/alkukesästä olin lukemassa Länsi-Savon nettisivuja ja siellä pamahti silmään "Starbox". No eikun uteliaana katsomaan että mikäs tää oikein on, ja kuinka hommaan pääsee mukaan. Olen joskus aikaisemmin yrittänyt aloittaa blogia (siis aikaisemmin = yli 5 vuotta sitten), ja hommahan tyssäsi sit heti alkuun, kun en yhtään tykkää tehdä asioita jos ne ei ole mun ymmärrettävissä juuri sillä hetkellä. Tietysti asiaan vaikutti myös se, että usea ystäväni on ehdottanut minulle bloggaamista jo aikaisemmin, ja ulkomailla asuvana, ei aina jaksa olla kertomassa 20 eri tyypille samoja asioita 20 kertaan, joten saavat he sitten blogista lukea mitä kuuluu tännepäin maailmaa. Starbox vaikutti simppeliltä ratkaisulta, sillä kaikki oli aikalailla "valmiina". Eikun hakemus vetämään ja tässä sitä ollaan.

Hakemuksen jälkeen sainkin omat sivut auki, ja meni tovi ennenkuin ensimmäinen postaus oli ulkona. Blogin nimi, Hallo Heimat, tunnetusti viittaa Saksaan - "kotimaahan", mikä ei viittaa tietenkään kotimaata, niinkuin Suomi, mutta maata, jossa tuntee olonsa kotoisaksi. Blogin aiheet tulevat omasta elämästäni. Tietysti alussa ajattelin että kirjoitan vain ulkosuomalaisuudesta, ja sen haasteista ja kokemuksista, mutta kappas kun ei se sitten ihan siihen jäänytkään (yllättäen). Nälkä kasvaa syödessä. Olen aloittanut Heinäkuussa 2015 kirjoittamaan kirjaa (jos sitä nyt siksi voi kutsua), 29 sivua tekstiä omasta menneisyydestä, nykyhetkestä ja taipaleesta kääntyikin sitten bloggaamiseen, ja nyt nuo asiat, mitkä kirjassa on, löytyy myös täältä. Kirjan kirjoittaminen on jäänyt sikseen, ainakin toistaiseksi. Onhan bloggaaminen nyt paljon vapaampaa, ja en kirjoita ainoastaan lukijoilleni, vaan oman mielenterveyteni kannalta. Toisilla se on hikinen salitreeni mikä poistaa stressiä ja saa rentoutumaan, minulla se on kirjoittaminen. Ja miksei, ihmisiähän tässä ollaan, kaikille meille sattuu elämässä kaikenlaista, ja mikä onkaan hienompaa kun jakaa niitä kokemiamme asioita.

Ohjeina tuleville bloggaajille on ennenkaikkea rehellisyys. Jos et ole sellainen kuin olet, niin kukas sitten? Itse sorrun ihailemaan kaikenmaailman bloggaajien Instagram -tilejä, joissa on viimisen päälle otettuja kuvia, muotijuttuja ja ihanuuksia. Mutta minä en ole sellainen. Postaan mitä mieleen tulee, go with the flow toimii tässäkin. Pyrin olemaan rehellinen, itselleni. Aina elämä ei vaan ole ruusuilla tanssimista, ja en halua sortua siihen että muokkaan elämääni paremmaksi blogissani, kun se oikeasti on. Myöskään väkisin kirjoittaminen ei kannata. Rehellisyys maan perii.

Kirsi totesi myös blogissaan tuosta otsikoinnista, ja komppaan häntä. Oma idea otsikointii lähti Frendit sarjan jaksoista, jotka on otsikoitu kaikki "The one" -alkavilla lauseilla. Olen kova Frendit-fani, ja halusin käyttää otsikoinnissa mahdollisimman samanlaista, suoraviivaista linjaa. Joten siinä sitä olisi. Tietysti haasteensa tuo varmasti lukijoilleni se, että otsikkoni ovat englanniksi (pahoitteluni siitä - etenkin iskä, jonka englanninkielentaito ei ole mistään kotoisin. Sori isi). Mutta ei se ulkokuori, vaan se sisältö. Tosin jos kirjan kansi ei ole kiinnostava, niin ei kukaan sitä myöskään avaa ja katso mitä sivulehdissä lukee.

Oi kesä (2015) ja pitkä tukka!

Paljon on puhuttu siellä täällä mediassa oikeinkirjoituksesta. Minua saa tulla heittämään tyynyllä päähän, sillä pakko myöntää että siitä lähtien kun muutin Saksaan, oikeinkirjoitukseni on syöksynyt alamäkeä - ja kovaa. Olen aikaisemmin ollut aikamoinen kielipoliisi, ja näin punaista kun joku on esimerkiksi Facebookissa postannut päivityksen, josta löytyy kielioppivirheitä. Joten pahoittelen suuresti niiltä, jotka siellä ruudun takana näkee punaista minun kieliasussa. Aina ei ole helppoa, ja etenkin, kun haluan kirjoittaa blogiani suomenkielen lisäksi myös englanniksi. Ei anteeksiantoa ilman selityksiä; työpaikallani puhun siis suomea ja englantia asiakkaideni kanssa, englantia kavereideni kanssa, ja saksankieltä kuulen sitten jokapuolella. Ei ole heleppoo ei.

Kuvat on tärkeitä, oli ne sitten omia - mikä on aina tietysti parempi, tai lainattuja. Jos käytät lainattuja kuvia, muista aina ilmoittaa mistä kuvat ovat peräisin. Tässäkin toimii kantapään kautta opittu lause "älä tee muille niinkuin et haluaisi itsellesi tehtävän". Et sinäkään halua että joku "varastaa" kuviasi, ja ottaa siitä vielä kunnian kaupanpäälle.

Myös säännöllisyys ja täsmällisyys on valttia. Ei kukaan luultavasti halua seurata sellaista blogia, jonka kirjoittaja kirjoittaa aina 2 kuukauden välein. Eli postauksia saa (ja pitää) tehdä mielellään usein, ainakin kerran viikossa. Myös päinvastainen sääntö, maltti on valttia, eli ei kannata kirjoittaa useasti päivässä, ja etenkään aina ei kannata kirjoittaa "diipadaapaa". Esimerkiksi Facebookissa on tullut päivityksiä, joissa henkilö kertoo jokaikisen liikkeensä, syödyn ruokansa ja tekemisensä. Ei näin. Säilytä arvokkuus, ja niin että lukijoilla jäisi mielenkiinto myös seuraavan postaukseesi.

Tykkään myös lukea paljon, ja tässä onkin oiva kirja-ehdotus niille jotka eivät vielä kyseistä opusta ole lukeneet.

Monet meidänkin Starbox -tiimistä ovat avanneet itselleen ja blogilleen Facebookissa ryhmän. Some toimii aina, ja jos haluaa lukijoita ja kasvattaa blogia sekä kiinnostusta, suosittelen sellaisen tekemään. Itse en ole ryhtynyt kuitenkaan moiseen. Ei pelkästään siksi etteikö olisi aikaa (kun välillä sitä on liikaakin), vaan siksi että en yksinkertaisesti näe tarkoitusta. En ole lukijaennätysten perässä, vaan niinkuin sanoin, kirjoitan omaksi ilokseni - ja niiden iloksi, joiden tiedän blogiani lukevan (no ainakin se isi siellä, kiitos!). Ehkä jokupäivä vielä avaan blogilleni FB-ryhmän, mutta nyt en näe sitä oleelliseksi. Tietysti välillä postailen blogiani esimerkiksi Suomalaiset Saksassa -tai Suomalaiset Ulkomailla -Facebook-ryhmiin.

Kaiken ei aina tarvitse olla isoa ja hienoa. Ole siis omanlainen, sinunlainen. Me kaikki olemme kiinnostavia, meillä kaikilla on hetkiä, joita haluamme jakaa, oli ne sitten huonoja tai hyviä.

"He sanovat että kauneus on jotain mitä joka tytön pitää olla. Mutta oikeastiko? Unohda se. Ole vihainen, älykäs, ole nokkela, ole kömpelö, ole mielenkiintoinen, ole hauska, seikkailunhaluinen, hullu, lahjakas - voit olla muutakin kuin kaunis. Ja mitä kauneus on, muutakun kirjaimia yhdessä luomassa sanan? Ole oman itsesi määritelmä hämmästyttävästä, aina. Sillä se on paljon tärkeämpää kuin kauneus, aina." - Nikita Gill

Valitettavasti en tällä kertaa haasta ketään, sillä luulen että suurin osa (vai suurinosa?) Starboxilaisista on jo haastettu. Ihanaa keskiviikkoa ihanaiset. Haleja!