The One with the Feminism

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo aika päivät sitten, mutta jostain syystä kun tietoa ja kirjoittamisen aihe alue paisuu entisestään, on se jäänyt sitten tekemättä. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa sarvikuonoa sarvesta kiinni ja antaa palaa. En kuitenkaan saa tätä aihetta yhdellä postauksella alta pois, joten katsotaan tulenko myös jatkossa kirjoittamaan samaisesta aiheesta lisäpostauksia.

Anyway, samaan aikaan kun mediassa pauhaa aiheet nimeltä ”body positive” tai muita self-help -juttuja, löytyy sieltä myös paljon mielipiteitä, uutisia, videoita tasa-arvosta ja feminismistä. No, eihän siinä. Luin taannoin paljon keskustelua herättäneen HS:n mielipidekirjoituksen - Parisuhteissa mies ei päätä juuri mistään, sanoo asiantuntija – ”Tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas”. Kirjoitusta on kommentoitu kovalla kädellä, ja myös naiset ovat ilmaisseet asian ettei kaikki miehet ole ”tossun alla”.

Luulen vahvasti että kaiken tämän takana ei ole nainen (vaikka yleensä on hehe), vaan feminismi. Jos on sinkku eikä halua parisuhdetta on feministi, jos on bi –tai homoseksuaali on feministi, jos on itsenäinen nainen (tarkoittaa mitä?) niin on feministi. Välillä tuntuu että feminismiä toitotetaan ihan yhtä paljon ja virheellisesti kuin painonpudotusta yms free-your-mind –ajattelua.

Feministien maailmassa vain naiset kärsivät sukupuolisesta sorrosta, ja he ajavat vain naisten asemien parantamista. Siinä missä feminismit taistelevat seksismiä vastaan, voivat miespuoliset ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä saman. Seksismi koskee yhtälailla heitäkin, ei vain naisia.

Feminismistä on tullut jopa vähän väärennelty sana, jossa ajatellaan että feministit ovat vain miesten-vihaajia ja katkeria. En kuitenkaan näe asiaa näin, vaan pitää muistaa mistä on tultu ja missä ollaan. Muistaa että me olemme kaikki ihmisiä, meille kaikille on annettu oikeudet syntymästämme saakka, ja siinä määrin missä naisilla on oikeudet, on miehilläkin. Kyse ei ole pilkkaamisesta, alistamisesta tai muustakaan laiminlyönnistä, vaan siitä, että olemme kaikki yhtälailla ihmisiä, ja tärkeitä. Sukupuolesta huolimatta, kukaan ei saisi loukata toisen ihmisen oikeuksia.

Kaikenkaikkiaan ihmiset ovat löytäneet paikkansa jostain näistä kolmesta ryhmästä – Feminismit, sovinistit ja aidon tasa-arvon kannattajat.

Siinä missä minun pitäisi saada työpaikka (koska olen nainen), en ajattele että haastattelija/pomo olisi sovinisti jos palkkaa miehen, tai naispuolinen pomo palkkaisi miehen vain koska tuntee vetoa häneen, vaan pyrin ajattelemaan että paikan saa hän, jolla on enemmän kokemusta ja paremmat referenssit paikan saamiseen.

Jos hypätään 1920 –luvulta tähän päivään, on parisuhteiden käsitys muuttunut. Siinä missä nainen oli kotona ja hoiti lapsia, voi se yhtälailla tänäpäivänä olla mies. Tähän samaan aiheeseen voisi kirjoittaa perheiden perustamisesta vasta yli 30-vuoden iällä, siitä kuinka sinkut ovat ”turhia” tai muuta. Mutta jätän ne myöhemmälle. Nimittäin tästä asiasta olen myös keskustellut kavereideni kanssa, ja värikäs keskustelu siitäkin syntyi.

Yhtälailla kuin mies voi olla poikamies, häntä ei pidetä ”outona” tai ”turhakkeena”. Jos nainen on menestyvä ja perheetön, on se vähemmän hyväksyttävää. Jos sanoo ettei välttämättä halua lapsia ollenkaan, on se jo todella omituista. Josta pääsemmekin seuraavan, tuohon viime vuotiseen Jennifer Anistonin For The Record –kirjoitukseen.

Itselläni nämä aiheet herättävät paljon ajatuksia pääkopassa, ja kunhan saan ne kaikki ajatukset paperille (niin että muutkin ne ymmärtävät) yritän kehittää siitä oman postauksen.

Suosittelen kaikkia myös lukemaan tämän Barack Obaman haastattelun (englanniksi) - "Siitähän 2010-luvulla feminismistä on kyse: ajatus siitä, että kun kaikki ovat tasa-arvoisia, olemme kaikki enemmän vapaita." //

Mulla on selkeästi jokin pakkomielle -ismi sanoihin, sillä kaikenmaailman seksismit, eksistentialismit sun muut näyttää kiinnostavan. Opiskeltiinko näiden merkitystä koulussa? Ei kai. Tai en ainakaan muista. Haleja!

I’ve been about to write this post for ages, but some reason I have had too much information and this topic grows and grows. Now I anyway wanted to share it with you, somehow write my thoughts down. I might not get all of it ready within’ one post, so maybe in the future I will come back to this topic again.

At the same time when media is full of some topics like “body positive” or like self-help stuffs, there is at the same time news, videos and writings about equality and feminism. Some time ago I read a text from HS, “In a relationships man doesn’t decide about anything – “We have been drifting far away from the equal relationships””. Of course there have been a lot of opinions and comments, and even women have said that all the man aren’t “under the thumb”.

I think that behind all this isn’t a woman (even thought, usually behind everything is heh), but feminism. If you’re single and you don’t want to have relationship – you are feminist. If you are bi or homosexual, you are feminist. If you’re independent woman (means what?), you are feminist. Feminism that, diet and free-your-mind that and body balance that.. All are wrong.

In the world of feminists only women are suffering of repression and they operate exclusively of the improvement of only women’s positions. There where women stands up against sexism, could men alsomove their ass and fight against it. Sexism isn't only women's fight, but also men's.

Word "feminism" might have gotten total new meaning, usually people think that feminists are men-hater and somehow bitter. I don't see it like that, we should remember where we come and where we have been. Remember that we are all humans, we all received rights since we born, and there where women has rights, so does men. The question isn’t about mockery, repression or any other neglect, but about that we are all humans, and important. Regardless of gender, we are not supposed to violate anyone.

Overall people have found their places either in three of these groups – feminists, chauvinists or actually those who support real equality.

There where I should get the position of job (because I am a woman), as might man. If I don’t get picked up, I don’t think the boss/interviewer is a chauvinist if he hires a man. Or I don’t think that the woman is attracted by the man if he gets the position. I think that the ones who get hired have just only more of experience.

If you jump back to the 20’s century, the idea of relationships has changed. There where woman was home, taking care of children, nowadays it can also be a man who stays at home and takes care of the children. Under this same topic I could write about starting up the family on middle of thirties, how those who are un-married and single are “useless”. But I will leave those talks on later .. I’ve been talking about these topics also with my friends, and what a colorful discussion it was.

Equally as a man can be bachelor, he wouldn’t be “useless” or “weird”. If woman is successful and without a family, that’s usually less acceptable. And about these, we can jump to the next topic, about Jennifer Aniston’s post For The Record.

For myself these kind of discussions, topics and writings creates a lot of ideas and thoughts. And when I get them all clear and wrote them down to the paper (so other people would also understand), I try to create my own post about it.

I recommend also everybody to read this interview of Barack Obama - "That’s what twenty-first-century feminism is about: the idea that when everybody is equal, we are all more free." //

It looks like I have some kind of interest towards all the words ending with -ism.. There is sexism, existentialism.. Did we learnt these stuff at school? I don't think so. Or remember so. Hugs!