The One with the Midsummer

Ennen kuin listaan Frankfurtin parhaat, lempparipaikkani, tässä olisi pieni juhannuspäivitys!

Eilen, juhannusaattona pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme kohti Reichensteinin linnaa. Ilma oli täydellinen, +32 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tämäkin näkyy kyllä olkapäissä ja käsissä punottavana ihona, sekä pisamissa kasvoilla. Reichenstein sijaitsee Rhein -joen varrella, n. 70km päästä Frankfurista ja on kokemisen arvoinen paikka. Matkasimme Mainzista junalla Bingeniin, josta jatkoimme matkaa kävellen, n. 5 km verran - tämä ratkaisu ei ollut mikään maailman paras, sillä viime kuukausien sateiden takia matkalla oli aikamoisia lätäkköjä, joen tulvimisen seurauksena. No eikun kengät veke, ja matka jatkui paljain varpain - jonka seurauksena illalla löysimme itsemme sairaalasta - kerron lisää tekstin lopussa.

Tämä 1300-luvulta asti pystyssä ollut linna on kyllä satumaisen kaunis, ja näköalat hurmaavat täysin! Linnassa on myös ravintola, jossa on terassi upealla näköalalla, sekä viini on erittäin hyvää - sillä aluehan on viinitarhoja pullillaan!

Reissumme alkoi siis aurinkoisessa helteisessä kelissä, mutta kun tästä Saksan ilmastosta ei ikinä tiedä, niin yhtäkkiä saimmekin vettä niskaamme, sekä hurjan ukkoskuuron. No onneksi saimme suojaa linnasta, ja hengailimme n. 30min ajan linnan ruokailusalissa kuunnelleen ukkosta - romanttista tämäkin!

No, reissuhan päättyi sitten siihen kun huomattiin että Hugon nilkka on hiukan turvoksissa, ja käveleminen vaikeaa. Arveltiin että hyttynen tai katala amppari se vaan oli joka pisti huomaamatta. Eikun etsimään apteekkia Mainziin palattuamme, ja jotain kortisonipohjaista rasvaa hänelle sitten myytiin. Päästiin kotiin, ja syötiin, ja kipu vain pahenee sekä laajenee nilkkaa pitkin ylemmäs. Kello lyö 22:30, ja lähdemme kohti päivystävää apteekkia, joskos antihistamiinia olisi saatavilla. Ystävällinen myyjätär ohjaa meidät suoraan sairaalaan. Selvisi että se ei olekaan hyttysen purema, vaan infektio. Johtuen siis luultavasti siitä kun kävelimme paljain jaloin. Täydellinen päivämme sai siis hiukan vähemmän-täydellisen lopun! 

Juhannuspäivää vietämme leppoisasti, sillä tänään täällä satelee vettä. Ja juhannus ei muutenkaan Saksassa ole mikään "juhlapyhä", joten ikävä on näin juhannuksena Suomea, mökkiä, järveä ja hyvää ruokaa, sekä etenkin seuraa. Suomen juhannusta ei kyllä voita mikään!

Hyvää keskikesänjuhlaa!