The One with The Week After

On niin vaikea kuvitella että vielä viikko sitten kaikki oli hyvin. Käytiin ulkona syömässä, ja istumassa Rheinin varrella. Nyt ollaan kuin ei oltaisiin koskaan tunnettukkaan. Lisäyllätyksiltä ei kuitenkaan säästytty, vaan eilen tuli taas yksi puukon isku lisää.

Tänään vielä kaikenlisäksi pudotin puhelimeni kivikovalle lattialle, joten näyttö on nyt palasina. Tästä ei siis enää tämän alemmaksi pääse, ja suunta on eteen ja ylös - niinkuin Elastinen biisissään laulaa.

Näin huonoina aikoina ja hetkinä sitä yrittää keskittää energiansa hyviin asioihin ja tulevaisuuteen. En todellakaan ole ihminen joka liian kauan vatvoo menneitä.

Tietysti on asioita mitä olisin voinut sanoa toisin, tehdä toisin, mutta loppupeleissä olin oma itseni, rehellinen ja avoin, kiltti, mutta se ei riittänyt. Tiedän että kaikkeni annoin ja tein, joten ei auta kuin nostaa leuka ylös ja kävellä pois.

Kahden viikon päästä olen lomalla Ranskassa, ihanien kavereideni luona ja seurassa. Lisäksi sen jälkeen olen tulossa koti-Suomeen viikoksi rauhoittumaan. Mielessä on siis pitkälti mummin ruoka, mökki, sauna ja järvimaisema. Tietenkään perhettä ja ystäviä unohtamatta. Loma tulee niin tarpeeseen!

Iloinen olen myös siitä että lauantaina pääsen kirpparille myymään kaikki turhat tavarat ja vaatekappaleet, mitä ei ole tullut aikoihin käytettyä! Syyskuussa onkin sitten edessä tyräleikkaus, ei mikään iso operaatio, mutta se tietää pari tuskallista päivää sairaalassa. Lokakuussa matka jatkuu kohti Stuttgarttia ja Wasen -festareita (Octoberfest).

Hurray! Sain aikani kuluksi sunnuntaina muutettua myös hiukan järjestystä!

Suunnittelen myös parhaillaan minilomaa lokakuulle. Haluan lähteä johonkin, ihan yksin. Omassa seurassa. Keräilemään ja kasaamaan itseäni sekä ajatuksiani rankan loppukesän ja syksyn jäljiltä. Mikäli teillä on ideoita matkakohteesta, - kommentointi kenttään vaan kommentoimaan ja heittämään vinkkejä! Tällä hetkellä mietin Lissabonia, Barcelonaa tai Florencea. 

Iso kiitos ystävilleni, perheelleni, jotka ovat olleet tämän rankan viikon aikana tukena ja kuunnelleet minun hysteeristä itkua, tai voivottelua. 

Sex and The City

Tämän päivän juoksulenkki jää tekemättä sateen vuoksi - niin siis MINÄ, juoksen. Tai siis eilen aloitin. En yleensä koskaan käy lenkillä, mutta eilen oli pakko päästä purkamaan negatiivista oloa, ja mikä sen parempaa kun saada purettua tunteitaan kunnon raivokohtaus-lenkkiin. Ja se oikeesti toimii! Myös värittäminen on mieluista puuhaa, kovin olen hurahtanut noihin aikuisten värityskirjoihin, ja niillä saakin ajatukset pois.

Halauksia!