WillaSarkko -unelma ja sen kääntöpuoli

WillaSarkko -unelma ja sen kääntöpuoli

Eilen oli Tee unelmistasi totta -päivä. Se sai minut miettimään WillaSarkkoa, yhtä unelmaani. Mutta kolikolla on aina kääntöpuolensakin. Ainakin ilman lottovoittoa. Lapsena halusin aina maatalon. Olen kuulemma sanonut, että isona minulla on maatalo, ja kauheasti eläimiä. No, eläimiä ei kyllä ole kun kolme koiraa ja akvaariokaloja. Edellinen talomme oli tasan 50 vuotta uudempi, tiilitalo joka oli juuri remontoitu. Siihen tehtiin meillä vain keittiöremontti ja yksi takka. Helppoa. Niin helppoa. 

Kuitenkin mielessä oli iso talo oikeasti maalta. Maatila kaikkine rakennuksineen, jotta talossa olisi tilaa myös yritystoiminnalle. Talo, jonka pihasta pääsee metsään koirien kanssa. Ja enemmän kun yksi kerros. Tämä tila täytti nämä toiveet. Kun tulimme katsomaan tilaa ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudulta oleva välittäjä aloitti esittelyn sanoilla "Tässähän tää paska on" ja jatkoi seuraavassa lauseessa "Täähän on ihan teidän näkönen". Tuon ensimmäisen lauseen jälkeen toiset katsojat poistuivat hyvinkin nopeasti näyttötilaisuudesta. Ehkä siinä kohdassa olisi pitänyt hetki harkita meidänkin. Minä olin itse asiassa sitä mieltä, että tässä on aivan liian paljon rempattavaa. Herra kovasti koitti minua taivutella, että mieti mitä tästä saa aikaiseksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että hän sai tahtonsa läpi. Mieleni alkoi ideoida mitä tästä tosiaan saisi.

Siinähän sitä sitten oltiin. Noin 230 m2 talo, kolmessa kerroksessa. Pihassa 4 ovinen aitta, saunarakennus, navetta, iso riihi, suuri halli ja jopa 90 m2 perunakellari vanhalla sepän pajalla. Pihaa ja peltoa 5x edellisen tontin verran. Metsästys-, sienestys- ja marjastusmetsät lähtee kotipihasta. Ostimme tämän tilan kaikkine irtaimistoineen. Siis todella kaikkineen. Kun tilan on ollut vuodesta 1936 asti saman suvun hallussa, on vinttiin, aittoihin ja muihin rakennuksiin kertynyt tavaraa. Paljon. Jokainen tila on käytännössä ensin raivattu raskaalla kädellä, mutta kyllä sitä vielä riittää. Toki täältä on löytynyt ihania vanhoja tavararoita, kuten telefooni, Aku Ankkoja 1950-luvulta asti tai vanha kylvökone (joka muuten toimii).

Unelmissa tuo rapattu tiilivuori vaihtuu puupinnaksi.

Tämä talo on päättänyt itse remontointijärjestyksen. Kun vessasta ulos päin menevä putki hajosi talon keskimmäisen huoneen lattian alta, sai eteisremontti siirtyä. Nyt ensi kesänä oli tarkoitus alkaa ulkovuoren vaihto, mutta kattoremontti tuleekin ensin. Talo päätti, me emme. 

Koitan nauttia niistä kohdista, mitkä ovat jo valmiita. Huonot hermoni vaan eivät malttaisi odottaa niiden lopullista valmistumista. Purkaminen on muodostunut meillä jo kirosanaksi. Joka huoneessa se vaihe tietää jokusta kuormaa rojua ja hirveästi hikeä, joskus myös verta ja kyyneliäkin. Ja positiivisena puolena voidaan sanoa, ettei mitään jättikamalia juttuja ole löytynyt. Ei mätiä hirsiä, hometta tai muuta oikeasti isoa ongelmaa. 

Olohuone, jonka lähtökohdasta ja työvaihesta voit lukea lisää: Klikkaa tästä

Ruokasali, joka odottaa niitä kuuluisia viimeisiä listojaan. Myöskään mieleisiä kattolamppuja ei ole löytynyt vielä. Etenkään kahta samanlaista, joten tilapäisvalaisin on sen vuoksi hassussa kohdassa. Tuohon pöydän päälle on tarkoitus tulla kaksi keskenään samanlaista lamppua. Tästä se putki hajosi: Klikkaa tästä lukemaan siitä tapahtuneesta. 

Yläkerran makuuhuone ja vaatehuone ovat sentään valmiit. Niistä voit lukea alta:

Vaatehuone: klikkaa tästä

Makuuhuone: klikkaa tästä

Veranta sai ensimmäisen päivityksen maalilla, mutta tulee kokemaan jonain päivänä suuremman remontin. Ei tarvitsisi vaihtaa kun katto, lattia, ikkunat, ovet ja ehkä vähän muokata seiniä...

Verannan pikamuutos, maali tekee ihmeitä: klikkaa tästä

Kuulostaa hienolle, eikö? Mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa. Remonttia on tehty sitä mukaa, kun on aikaa ja rahaa. Välillä tuntuu, ettei niitä ole koskaan molempia yhtä aikaa. Herran selkäleikkaus, jonka apua oli puoli vuotta, on toki tehnyt vielä omat mutkansa matkaan. Nyt on 8 vuotta eletty remontin keskellä. Voin sanoa, että aika ajoin se kyllä ottaa päähän todella paljon. Kaikki on kesken, kaikki on rempallaan. Mikään ei edisty ja tällä hetkellä edelleen moni kohta on kaukana unelmasta. Eikä sitä lottovoittoa ole kuulunut auttamaan asiaa. Toki talo on koko ajan ollutkin asuttavassa kunnossa. Ja koska meillä on huoneita reilusti kahdelle ihmiselle, voi tavarat kasata toisesta huoneesta toiseen ja laittaa välillä remontin alla olevasta huoneesta vaan oven kiinni.

Tässä kuvia siitä ei niin mukavasta puolesta:

Keittiön lattiassa ei sitten pysynytkään tuo harmaa maali
Listavarasto rappusissa, ja nämä eivät tietenkään riitä edes yhden huoneen loppuun saamiseen.
Kevyesti vaiheessa olevia kohtia löytyy eri puolilta
Joku huone on jatkuvasti remontissa (tässä purkuvaihe työhuoneessa) ja vastaavasti joku toinen on ylitäynnä remontissa olevan kalusteista.

Minua häiritsee koko ajan hirveästi nämä keskeneräiset kohdat, vaan kun oravanpyörä pyörii. Alakerrasta pitäisi saada ensin vanha, järjettömän painava lämmityskattila pois, jotta saisi tehtyä sen huoneen. Sitten pesukoneen ja kuivausrummun saisi sinne. Tämän jälkeen pääsee jatkamaan keittiötä kun ne ovat pois keittiöstä. Sieltäkin pitäisi nimittäin nostaa lattia ylös, että voisi lisätä sen alle eristettä. Ja akvaario pitäisi siirtää taas johonkin siksi aikaa... kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kun ei saa sitä järjevintä palasta palapelissä paikalleen, ei saa mitään muutakaan edistymään.

Sellaista se on, tämän unelman tavoittelu ja sen hinta. Aina joskus meinaa usko loppua, mutta sitten kun taas saa jonkun kohdan eteen päin niin taas se unelma on pykälän lähempänä. Kaikesta huolimatta olemme viihtyneet täällä erittäin hyvin. Ehkä tämä sitten tosiaan on meidän näköinen ;)