Ehtiikö vuodessa tehdä mitään?

No ainakin 150 miljoonaa kertaa katua ja samalla intoilla vanhan talon ostoa. Note to self, älä enää koskaan IKINÄ milloinkaan osta taloa, joka tarvitsee näin isoa remonttia. Ei ollenkaan hyvä idea kahdelle vuorotyötä tekevälle ihmiselle. Viime syksyn pimeyteen, kylmyyteen ja sateeseen hävisi viitsiminen edes kertoa kenellekään muulle, että kuinka hitaasti tässä nyt oikein edetään. Silti osaan edelleen olla onnellinen tilasta ja mielikuvat valmiista kokonaisuudesta auttavat aika pirusti jaksamaan taapertaa eteenpäin.

Tässäpä vähän tiivistettynä mitä tilalla on tapahtunut vuoden aikana:

Talossa on siis sähköt, putket ja viemärit uusittu. Seiniä eristetty, vanhan puolen lattiat uusittu betonilaattaa ja eristeitä myöten (näistä olikin jo aiemmin juttua). Vihdoin ollaan päästy käsiksi pintoihin!!! Kaikkihan on vielä aivan kesken, mutta aika paljon on jo valoa tunnelin päässä. 

Pariin ensimmäiseen huoneeseen pohjamaalit laitettuamme pohdiskelin pitkään, että mikä niissä nyt oikein tuntuu jotenkin vaivaavan tai vaikuttaa epänormaalilta. Kunnes sitten ymmärsin asuneeni niin monta vuotta vuokra-asunnoissa kellastuneiden seinien keskellä, että tuo puhtaan valkoinen väri suorastaan pisti silmiin :D 

Seuraavaksi lätkitään pohjamaalit vielä loppuihin seiniin sekä levytetään olohuoneen seinät ja aletaan asentamaan lattioita paikalleen. Kylpyhuoneen lopputyöt odottavat myös tekijäänsä.

Myös hevostallin puolella on hutkittu hurjana! Ratsastuskenttää varten kuorittu maa-ala sai vihdoin pintamateriaalin, sahanpurun, päälleen.  

Ei mikään helpoin materiaali tuo sahanpuru sinänsä. Jalan alla on todella hyvä ja joustava, mutta kentän tiivistäminen hevosen kestäväksi vaatii todella paljon aikaa ja hermoja. Sahanpuru on niin kevyttä ja ilmavaa, että meinasi jo iskeä epätoivo koko homman kanssa. Nyt vihdoin muutaman kuukauden jälkeen kenttä alkaa olemaan suurimmilta osin tiivis ja kantava, mutta kuitenkin joustava.

Myös hevosten tarha sekä laidun saivat aidat ympärilleen.

Hevostalliakin saatiin riittävästi nakuteltua, jotta saatiin se asumiskuntoon. Niinpä lähes elämänaikainen unelmani viimein toteutui, ja sain omat hevoset ikiomaan talliini <3 Sitä onnen määrää ei voi edes sanoin kuvailla.

Koska olen melkoisen tarkka silmäteristäni, on meidän tontti, talo ja talli "miinoitettu" joka suunnasta valvontakameroilla. Tallentavat ja liikkeestä hälyttävät, puhelimeen ja koneelle livekuvaa näyttävät kamerat ovat arvokkaampia kuin painonsa arvosta kultaa minun mielenrauhalleni. 

Seuraavaksi tallissa puuhataan heinäautomaatit valmiiksi ja aletaan palauttelemaan hevosia piiiiiiiiiiitkältä kesälomalta takaisin treeniin. Kuluneen kesän aikana vapaa-aikani on ollut todella tiukilla, sillä.....

 

 

 

..... vietin elämäni merkityksellisimmän ja onnellisimman päivän, minusta tuli rouva <3

kuva Joel Järvinen photography

Palataan asiaan taas hevosenkarvojen ja remontin keskeltä.

- Anni