Kesäkausi ja uutta projektia

No hellurei taas!

Minulla alkoi tänään kesäkausi. JES <3 Koulu on nyt viikon verran ollut tauolla fyysisesti, ja kesällä pieninä puhdehommina on ainoastaan muutamia tehtäviä sekä opinnäytetyön pusertamista.... Huomenna alkaa kesätyöt, ja hetkellisesti taas muutaman kuukauden ajaksi voin heittäytyä taloudellisesti rennompaan asetelmaan :) Se pelkästään tuntuu jo lomalta, puhumattakaan siitä että järkkäsin itselleni ihan jopa kolme viikkoa palkatonta lomaa. Silloin en aio tehdä YHTÄÄN MITÄÄN kouluun liittyvää, enkä edes ajatella. 

Ja pitäähän sitä aina jotain pientä projektia, esimerkiksi perheenlisäystä.....

 

Tässä on Lala! Hän on 9-vuotias pv-tamma, minun "kesärojekti". Lala on ollut estehevosena, mutta ajattelin josko siitä tulisi nyt minulle kouluhevonen. Kapasiteettia siihen kuitenkin on, vaikka se ihan estehevoselta näyttääkin ;)

 

 

Tämä on itseasiassa todella kiva haaste minulle itselleni kaikinpuolin, sillä kolme edellistä hevosta minulla on ollut ruunan köriläitä. 
"Tell a gelding, ask a stallion, DISCUSS IT WITH A MARE!"
Eli vapaasti suomennettuna: Käske ruunaa, pyydä oria ja neuvottele tamman kanssa. Voi kyllä :D

 

 

Meillä tuli pieni yhteentörmäys jo ensimmäisenä päivänä. Lala tarhaa Pappa-hevosen viereisessä aitauksessa, ja illan tullen minä hain Lalaa talliin ja toinen tallillainen sitten Pena-papparaista. Pena tapansa mukaan keksi vähän äksöniä kun olikin vieras nainen puikoissa ja otti siinä jotkut kunnon lähdöt. Lala seurasi perässä. Minä sitten tottunein, Lentävän Lohikäärmeen aka Penan karaisemin ottein vähän napakammin nykäisin riimunnarusta. No.... Siinä meinasikin olla jo Tamma kahdella jalalla, ja niin oli näreissään että niiden levinneiden sierainten kautta olis varmaan voinu nähdä kiehuviin aivoihin. Hupsis....

 

 

Tässä on nyt siis viikon verran taas muistuteltu itseään, että miten niitä tammoja taas käsiteltiinkään ja miten niiden kanssa neuvotellaan.... :) On kyllä kertakaikkisen valtava kontrasti näiden kahden hevosen välillä. Mutta ratsastajan kannalta se on toki hyvä vain! Lala on luonteeltaan vähän arkajalka. Uudet ihmiset ja uudet jutut pöhisyttää ja pällistyttää. Toisaalta se on kuitenkin aivan ihana siinä mielessä, että on tottunut kaikenlaisiin ääniin, menopeleihin ja kolinoihin. Tottunut matkustaja ja asiallinen käytökseltään vieraassakin paikassa. Nyt kun meistä on tullut kavereita, on se myös hirmuisen huomionkipeä sylivauva.

Ratsastaessa on saanut etsiä ihan uudet lähestymistavat asioihin. Ihanaa! Neiti on yhtä herkkähipiäinen, ellei enemmänkin, selästäkäsin kuin maastakäsinkin. Päättäväinen pitäisi olla, mutta silti vähän kysellen ojentaa :D Mutta hyvä tästä tulee, sen verran ihanat joustavat liikkeet että vaikka vatsalihakset ovatkin tulessa, niin selkävammainen ei näistä kyydeistä lisäkolotuksia saa. Olen rakastunut <3