Kuka pani sen tankkiin dynamiittia?

Meille kuuluu hevosten kanssa ihan hyvää. Joskus on kuitenkin vaikeaa olla nuori, tamma ja hirveässä intopöhinässä ja tähän "sataan laskemisen" lisäksi pääsin aloittamaan myös ah niin ihanan satularumban.

Ja pssssttt, blogissani nyt käytössä helppo Facebook-tilillä kommentointi!!! :)

Nuoreksi hevoseksi tässä kohtaa lasketaan eräs tamma, joka kääntyi juuri 9-vuotiaaksi ja on henkiseltä iältään yleensä ehkä 2-vuotias. Kun on kovasti sitä temperamenttia eikä vauhdinhurmassa juurikaan järkeä niin kombo on toisinaan vähän..... tuskallinen. 

Esimerkiksi yksi päivä ulos pääseminen oli vaan niin mahottoman kivaa, että oli ihan välttämätöntä portista päästyään lähteä niin kovaa kuin kintuistaan pääsee. Kulmiin hidastaminen on nössöille, senkun kanttaa tiukemmin ja pökkää takasilla tuhdisti lisää vauhtia. Ainoa vaan, ettei ne omat jalat enää siinä avaruussukkulan vauhdissa kestä mukana ja sitten lennetään hippulat vinkuen täydestä vauhdista nurin. Onneksi aivosolut napsahtaa sen verran paikoilleen, että sen jälkeen kunhan vaan ylös pääsee niin malttaa jäädä syömään ja ottaa seuraavan hepulin vasta illalla liinan päässä. Meikäläinen rukoilee, ettei hokeilla rei'itetyt jalat ottaisi tällä kertaa impparia.

En enää kovinkaan usein uskalla irtojuoksuttaa Lalaa. Olen aina ollut irtojuoksutuksen kannattaja, minun mielestäni se on loistava tapa saada availla paikkoja turvallisesti hyvällä pohjalla. Lalalla kuitenkin syttyy tietyssä tuntivauhdissa lamppu päässä ja se muistaa, että ainiin olihan mulla se täykkäriverikin täällä jossain... Ja kun se veri tarpeeksi kiehahtaa niin ei se siitä oikein enää tasaannu :D Se on jännä, toisessa hetkessä löntystää ja toisessa hetkessä kaikki toiminnansäätely sammuu päästä ja sit vaan mennään. Irtojuoksuttaessa hepulin sattuessa ainoa vaihtoehto on "katkaista maneesi" ja laittaa se pääty-ympyrälle kaahaamaan, silloinkin hirvittää hevosen mahdollinen kaatuminen. Liinassa voi sentään vähän nykäistä jos ei pidäte muuten mene läpi, ja katsella sitten herkkähipiäisen neidin mulkoilua ja melkein istualleen pysähtymistä. Kehtaakin mokomakin akka ottaa ihan rankkurimaiset otteet, vaikka yhtään en kyllä sitä ennen viittinyt kuunnella mitä sieltä liinan päästä pyydetään...

Ratsain se ei onneksi tee moisia apinalähtöjä. Ja muutenkin ihan puhtaasti liikkumisen iloahan ne ovat, se ei kuitenkaan ole ilkeä ja tajuaa tilanteiden eron ratsastajan kanssa ja ilman. Sillä oli kuitenkin muutaman viikon tauko esteiltä ja sinä aikana se keksi uuden kikan jolla voisi mahdollisesti saada itse päättää ratsastuksen rytmin. Käynnistä laukan nostaminen edes puomilinjalle osoittautui mahdottomaksi kun nyt vaan sattui olemaan niin kovin kiire ja jeejeejeee. Aina voi kuitenkin kokeilla pelotella ja uhitella, josko se oma tahto sillä menisi läpi. Tässä videolla lyhyt taidonnäyte hyppykepistä :D Videolla siis tarkoituksena oli lähestyä laukkapuomeja asiallisesti käynnissä ja linjalle laukka nostaen. Meni ihan niinku Strömsössä eiks va.

No, kaikesta huolimatta hevonen on vallan mainio ja eteenpäin mennään koko ajan. Pitäähän sitä kuitenkin vähän jotain väliajan showta näköjään järkkäillä ;)

Koulusatula meillä menee vaihtoon ja tässä teille kuva siitä miten helppo etsintä onkaan edessä.... Hitonmoinen säkä, melko syvä lapakuoppa ja vielä taaksepäin nouseva selkä. Eli melkein kaikki satulat kippaavat eteenpäin eikä niissä meinaa säkätila riittää millään tietenkään, kun kaatuvat siihen päälle ja säkä on niin pitkäkin. "Jee". Tää on ihan piece of cake! :D Jos on kokemuksia samanlaisesta selästä, niin ehdotuksia otetaan ILOMIELIN vastaan.

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa, että onneksi höyrypään tasapainona on mamin rakas, painonsa edestä kultaa oleva punainen töyhtöhyyppä <3 Papparainen on pahanmielen karkoittaja!