Maaseutumatkailua ja ei-niin-sujuva hevon hammaslääkäri

Viime perjantaina vietettiin taas Starboxilaisten tapaamista, on ne aina yhtä ihania reissuja :) Tällä kertaa suunnattiin Haminaan Aholafarmille, tällainen maalaisjunttihan hykerteli onnesta. Paikanpäällä aukenikin I H A N A maalaismaisema peltoineen, koivuineen ja harmaine latoineen.

Aholafarmin isäntäpariskunta Jukka ja Tuula Ahola ottivat meidät hyvään huomaansa ja kuvassa näkyvässä ladossa nautittiinkin ennen asiaosuuttamme ihan mielettömän maittava lähiruokalounas <3 Suosittelen erittäin lämpimästi kaikkia tutustumaan Aholafarmin palveluihin, ohjelmatarjontaa on kaikenlaista ja minulle jäi mieleen etenkin mahdollisuus päästä ralliautoradalle!!! Tilalla on myös mainiot puitteet maalaistunnelmallisiin juhliin :) Ja siis lähiruoka, voiko sitä edes tarpeeksi korostaa?

Luovan hulluuden esillehoukuttelun, eli toisinsanoen meidän palaverin jälkeen kävimme vielä nauttimassa ehkä maailman parhaat raparperipiirakat ja nokipannukahvit tilan kodalla. Kahvien päälle tutustuimme myös läheiseen metsäkirkkoon. Suurin osa Starboxilaisista kävi hurvittelemassa vielä Hurukselassa koskenlaskussa, oma aikataulu ei antanut periksi vaan oli lähdettävä suhailemaan Kouvolan suuntaan "bisneksille". Kyllä meillä vaan on kaunis tämä Kymenlaakso! Koska suuntasin ensin Liikkalaan, niin valitsin maisemareitin Kannusjärven kautta. Harmitti oikein, kun ei ehtinyt pysähtyä kuvia ottamaan. Oon odottanut tätä aikaa koko heeeeeeelvetin pitkän talven, kun kaikki vihdoin puhkeaa vihreään <3 Olen oikeasti varmaan just niin pöljä, että tulen onnelliseksi pelkästään siitä kun näen vihreitä peltoja, koivuja ja voikukkia.

Kouvolan kohteessa <3

Tälle viikolle mahtui myös Papparaisen hammaslääkäri. Olin ajatellut, että teenpä kivan jutun hevosten hammastarkastuksista.  Se on kuitenkin ajankohtainen aihe, sillä hevosten hampaiden hoidosta tiedetään koko ajan valtavan paljon enemmän. No Penalla oli sitten taas vähän eri mietteet... Jaksan aina hämmästyttää itseni sillä, että kuvittelen toteuttavani jotain suuria suunnitelmia sen pölvästin kanssa :D Jotenkin onnistuin ilmiantamaan sille, että tänään tulee eläinlääkäri. Menin sen karsinaan kaviokoukku kädessä, ja se törisi ja puhisi sille kuin yrittäisi tulipaloa puhaltaa sammuksiin. Toimituksen huomautus, että hevoseni ei tosiaan normaalisti kammoa kaviokoukkuja...

Penalla näiden eläinlääkärien kanssa saa aina olla aika tarkkana. Se ei oikein tykkää, vaan mieluiten poistuisi paikalta. Hän suhtautuu terveen epäluuloisesti kaikkiin epäilyttäviin välineisiin, esim Helosan-rasvatuubeihin. Ei sovi päästää lähelle, voi vaikka olla eläinlääkärin (!!!). Siispä jos sen ruvet tai ötökänpuremat haluaa hoitaa täytyy sitä pitää riimussa. Kaikki rasvatuubit, linimentit, ruiskut, kumihanskat, kuumemittarit ym. on suoraan tuonpuoleisesta ja niiden avulla asennetaa ihan just nyt joku avaruusolioiden mikrosiru. Penalle paras asuste olis oikeastaan varmaan foliohattu.

kuva Aino Lanki

Ja Pentti-pehvanaama se ei olekaan mikään eilisen teeren poika! Jekkumestari kyllä vainuaa milloin on milläkin mammalla metkut mielessä. Rokotukset on pitänyt heittää vähän tikkataulutyylisesti. Sydänääniä on päässyt kuuntelemaan karsinassa, mutta aikoinaan kun keuhko-oireilujen vuoksi olisi pitänyt maneesissa juoksutuksen jälkeen kuunnella hengitysääniä, niin LÄLLÄSKÄKKÄÄ ukko oliki askelta edenpänä tässä salaliitossa ja lähtikin keulien karkuun. Että piä vaan tätsä se härvelisi ihan omassa turvassasi, tätä poikaa ei kyllä tollaset muoviletkut kiinni saa!

No, palatakseni aiheeseen, meille löytyi yksi eläinlääkäri kuka huolittiin, Anna Lehto. Pena hämääntyi tosi pahasti eikä edes huomannut, että tulikin rauhoituspiikki. Siis ensimmäisellä kerralla kun Annan tapasi.... Annalla on itselläänkin hevosia ja meillä on samalla tallilla ollut hevoset, ehkä Pena ei jotenkin ehtinyt tajuta (hehe kerrankin olin sitä edellä asiassa) et mikä on homman nimi. Nyt tosiaan kävi niin, että taisin livauttaa Pentille salaisuuden etukäteen kaviokoukulle pöristelystä päätellen. Se kyllä tiesi, että tänään on epäilyttävä päivä! Yritin hämätä viemällä sen syömään tuoretta ruohoa. Ruoka yleensä pitää ne harhailevat aivosolut hyvin järjestyksessä. Mutta näinpä sitten Annan saapuessa paikalle ryhdistäytyi vanhus taas metrin verran korkeammaksi. Rauhoitus saatiin laitettua silmien pyöriessä kuin RAYn hedelmäpeli, mutta niitä rauhoituspiikkejä tarvittiinkin sitten kolme sillä raspauskamppeet nähtyään Penan mielestä tilanne oli ERITTÄIN S.O.S.!

Siispä hammastarkastusaiheinen teksti jäi ikäänkuin tekemättä ja pahasti kuvia ja sisältöä vaille, sillä Papparainen tarvi erittäin vahvasti mamin holhousta ja huoltajan velvollisuudet kiilasivat tohtorin haastattelun edelle. On se sissi. Ei meinannut edes pystyssä enää pysyä, takapää huojui puolelta toiselle kuin 80-vuotiaalla Marco Bjurströmillä, mutta silti piti epäillä kaikkea minkä kanssa Anna lähestyi ja vähän yrittää väistellä. Kolmen piikin jälkeen humala olikin hommien loputtua niin tuhti, että helpoituksesta huokaistuaan Papparainen oli niin päissään ettei mitään tolkkua. Meidän piti jäädä pihalle vähäksi aikaa heräilemään ennenkuin uskalsin karsinaan laittaa. Meinasihan se lähteä holtittomasti menemään loivassa alamäessäkin, siispä turvallisuus ensin. Nyt on taas purukalusto huollettu ja kännistä heräilty. Ehkäpä sitä juttua teen sitten ensi kuussa, kun on Lalan kaluston vuoro! :D