Ohi kiitävät hetket

Mihin nää viikot on oikein hävinneet? Meidän perheessä on taas ollut tahti kohdillaan, molemmat menty ympäriinsä kuin maantiekiitäjät. Tiedättehän, se piirrettyjen hahmo joka aina pakenee kojootilta. Mulla on pyörinyt mielessä useita aiheita blogiin, mutta nyt ei vain ole ehtinyt istahtaa koneen ääreen ajatuksella. Onneksi puhelin on aina siellä missä minäkin, ja näitä ohikiitäviä hetkiä on päässyt tallentamaan kuvien muodossa. Tässä siis teille kuvapläjäys :)

Juhannusaatoksi olin salaa kutsunut mieheni ystäviä meille illanviettoon, hänellä kun sattui juuri sopivasti olemaan syntymäpäivä samalla viikolla. En ehkä ollut salailussani paras mahdollinen, olen surkea valehtelemaan ja lisäksi aloin leipomaan elämäni ensimmäistä täytekakkua... Ei aiheuttanut juuri mitään kummastelua :D

Elämäni ensimmäisen täytekakku; minttu-suklaakakku mansikka täytteellä. Nätti ei oo, mutta hyvältä maistui!
Hieman liekitettyä makkaraa...

 

Iltavuorojen jälkeen on tehnyt hyvää hengähtää hetki tuossa pihalla ja hyödyntää se aika kissojen ulkoiluttamiseen.

Manu ja Miina (a.k.a. Pikku-Cate)
Vaikka kuuloaisti ei toimi, niin silti riittää paljon hämmästeltävää <3

 

Paljon aikaa on tottakai mennyt myös tallilla. Missäs muuallakaan :D Hevosten kanssa on treenit kulkeneet ihan kivasti, hyvä fiilis on ollut.

Pappa-hevonen
Meri, pellot, metsä..... Mitä muuta ihminen voi kaivata?

 

Meidän rakas karvalapsi on myös lähtenyt toipumaan hienosti leikkauksen jäljiltä <3 Koira alkaa olla taas oma itsensä, huomaa ettei kipuja enää ole. Hymy ei juuri hyydy, vaikka pala leukaa ja 11 hammasta puuttuukin. Sanat eivät riitä kertomaan siitä, kuinka kiitollinen olen Kehvelin saamasta hoidosta <3 (edellisessä postauksessa selvennys tilanteeseen, häntä siis potkaisi hevonen päähän)

Aina yhtä riemastunut! <3

 

Kersantin koettelemukset eivät ole olleet ainoita viimeaikojen vastoinkäymisiä. Löysimme muutaman päivän äänen perässä jäljittämisen jälkeen tallin alueelta orvon kissanpennun. Tilanne kuitenkin kääntyi voitoksi, kun vihdoin saimme hänet kiinni. Tämä löytöhetkellä 465g painanut vauva tulee ansaitsemaan tarinallaan vielä erillisen kirjoituksen <3 Nyt hän on uudessa kodissaan ja kasvaa hyvää tahtia.

 

Eikä kissa ole ainoa vauva tallin nurkilla. Perhe Piispanen sai innolla odotettua perheenlisäystä, kun tomera oripoika saapui maailmaan.

Parin päivän ikäisenä, karsinan kaltereiden takaa tähdätty kuva päiväunilta <3

 

Vaikka arki onkin taas mennyt kertakaikkiaan vuoristorataa, niin Happy Joen pullonkorkki kiteyttää TAAS olennaisen ;) Count your life by smiles, not tears.

 Ihanaa viikonloppua kaikille!