Onko loman pakko loppua?

Tänä vuonna mulla oli ihan oikea (palkaton) loma, peräti kolme viikkoa! Ja sitä edelleen olisi jäljellä tämä viikko. Mitään kunnon irtiottoa arjesta eli äkkilähtöä lämpöön ei tullut otettua, sillä Kersantin onnettomuuden vuoksi lomakassa köyhtyi. Ei haittaa, pääasia että poika on nyt taas oma itsensä ja hyvissä voimissa <3

Tämä loma on siis mennyt nukkuessa pitkät yöunet, heppaillessa ja lepäillessä. Ei ollenkaan huono. Kelitkin on hellineet suurimman osan lomasta ja ulkoilmasta on saanut nauttia kaikessa kiireettömyydessään. Neljän seinän sisällä olo onkin ollut melko ahdistavaa ja siksi on tullut kaikki mahdollinen tehtyä ulkosalla.

Merikaupunki Kotka on antanut paljon sielunruokaa ihanalla luonnollaan. Tällä viikolla tuulessa on tuntunut jo vähän syksyinen viilto, ei kiva. Se muistuttaa ikävästi, että kohta alkaa taas kova tahti. Enää pari viikkoa. Edellinen stressin ja sairastelun täyteinen opiskeluvuosi on edelleen tiukasti kipupisteissä kutittelemassa, eikä suoraan sanottuna jaksaisi kiinnostaa samanlainen setti enää yhtään. Onneksi kannustimena toimii se, että enää olisi jäljellä viimeinen lukuvuosi. Ajallisesti siis enää alle vuosi elämästäni. Jos tähän nyt vain jotenkin päin pystyisi, niin sitten juhlistan itseäni ihan perkuleesti.

Moni ammattikorkeakouluun hakeva ei varmaan etukäteen osaa aavistaa sitä stressin ja työn määrää. Kyllä tulee ankarat vuodet siinä kohtaa, jos on jotain muutakin elämää kuin koulu esim. pieniä lapsia tai tavoitteellinen harrastus. Ja se taloudellinen kuristus on ihan järkyttävää, kun hyvin suoritettu koulu verottaa vapaa-aikaa niin rankasti ettei meinaa ehtiä edes töitä tekemään puhumattakaan mistään muusta. Mutta tämä viimeinen vuosi kyllä mennään nyt höyryveturin voimalla läpi vaikka mistä. Piste. Sitten on tämäkin vaihe elämässä sutattu!!! Vaikka tuntuu siltä etten ole oikeasti palautunut vielä viime vuodestakaan.

Ollaan Miinan kanssa lomailtu yhtä letkeinä!

Nyt yritän kuitenkin parhaani mukaan valmistautua tulevaan vuoteen. Yritän saada kasaan hyvää tiimiä hevosten kanssa, jotta saisin muutaman vapaapäivän tallilta viikottain. Helpommin sanottu kuin tehty... Vuokrahevosta etsivät ovat jossain kiven kolossa ilmeisesti. Molemmille olisi vuokraajan tarve, mutta erityisen vaikeaa sellainen on löytää tuolle Lalalle. Se kun ei todellakaan sovi ihan jokaisen käteen. Olisi ihanaa löytää ihminen, joka näkee siinä saman mielettömän potentiaalin kuin minä... No, kyllä etsivä viimeistään ajan kanssa löytää. Toivottavasti lyhyen ajan kanssa! :D

Kuva Marja-Liisa Reijola

Nyt on vielä onneksi muutama päivä aikaa uppoutua laiskotteluun ja nautiskeluun, sekä vähän varovasti sukeltaa opinnäytetyön pariin takaisin. Loppuviikoksi siis vielä näihin asemiin :)