Rentoutumista ja pieniä ihmeitä

Nyt täytyy sanoa, että on ollut hieman haasteellinen päivä. Sen päätteeksi on hyvä lämmöllä muistella leppoisaa, tunteikasta ja tapahtumarikasta pääsiäistä.

Tänään antoi Arska kylmää kyytiä maastossa. Käytiin ystävän kanssa hevosinemme "rentoutumassa" tutulla hiekkatielenkillä. Mulla on taas melko infernaalinen päänsärky vaivannut eilisestä illasta alkaen, eikä jaksamista saatika kykeneväisyyttä minkään treenin tekemiseen todellakaan ollut. Pakkohan se on kuitenkin arkea pyörittää ja velvollisuudet hoitaa!

Alku sujui ihan mukavasti, kunnes ratsastettiin läheisen tallin kohdalle jonka tiluksilla omassa aitauksessaan kipitteli kaksi pientä ponia. Kerkesin vain tuntea, että oma karvakorvani kasvoi varmaan puoli metriä ryhtiä ja tajusin sen olevan menoa nyt. Onhan sellaset pienet ponit nyt vähintäänkin vaarallisia hevoselle, tiedättehän. Nyt olenkin tiukassa vaaka-asennossa mietiskelemässä, että kuinkahan hyvin kylki kääntyy yöllä tämän selän kanssa se kun ei juurikaan arvostanut tuota rodeota... :D No, ikävät asiat sikseen ja flashback pääsiäiseen.

Mie olin odottanut pääsiäisvapaita kuin kuuta nousevaa, monen monta vapaapäivää ihan ilman aikatauluja! Se on ihan mieletöntä luksusta tämän talven jäljiltä. Olin pakottanut itseni pitämään aikataulut tyhjänä, koska tiesin tarvitsevani oikeasti eniten lepoa. Euron kuvat kyllä aina kiiluu silmissä ja töistä on vaikea kieltäytyä, mutta pidin pääni ja tein vain yhden työvuoron koko pääsiäisen aikana. Kun torstaina työharjoittelun jälkeen kotiuduin, niin fiilis oli aika erikoinen. Minulla oli ihan hitokseen aikaa olla vaan! Päätin siis aloittaa pääsiäiseni päiväunilla, parhaita päätöksiä vähään aikaan.

 

Mies lähti pääsiäisen jälkeisenä tiistaina pitkälle ulkomaan reissulle, työharjoittelun merkeissä. Oltiin varattu runsaasti aikaa ihan vaan yhdessäololle sekä tottakai syömiselle! Viihdyimme melko tiukasti hänen vanhempiensa pääsiäispöydässä, tarjolla kun oli paljon puolalaisia herkkuja. Mieheni on siis puolalainen ja myös hänen vanhempansa asuvat tässä lähellä. Pääsiäinen oli siis mm. yhtä onnellista ja loputonta ähkyä <3

Aamiainen, makkaraahan löytyi ;)
Yksi mun heikkouksista, valkohomejuusto tryffelipaloin sekä kylmäsavulohi <3

 

Kaiken ahtamisen välissä ehdittiin myös laitella moottoripyörää vähän parempaan "kauden odottelu kuntoon". Mies oli maalaillut muutamia osia ja pyörä oli roikkunut autotallissa hyvän diy-viritelmän varassa, joka oli ihan aiheellista purkaa ennen pitkää reissua. Kuten kuvasta näkyy, minusta oli ihan hirveästi apua ja löysin mm. vanhat hitsauslasit mummoni autotallista. So cool. No okei, kyllä mie jotain siellä teinkin, mutta onneksi mies sai myös kaveriltaan apua.

 

Minulla alkoi olemaan myös hieman jännät paikat.... Olin nimittäin saanut kunnian tulla serkulleni syntyvän vauvan sylikummiksi. Tämän lisäksi olimme sopineet, että lähden serkkuni tukihenkilöksi mukaan synnytykseen isän jäädessä pitkän matkan päähän kotiin pienempien kanssa. Raskaus oli mennyt viikolla yli lasketun ajan, ja sunnuntaina nukkumaan käydessä minulle tuli sellainen tuntuma, että ensiyönä lähdetään. Ja niinhän sitä sitten lähdettiin, puhelin soi varhain aamuyöllä iiiiiiiikk!

Mua jännitti aivan hulluna... Olin etukäteen miettinyt ihan loputtoman paljon, että kuinka mie synnytyskammoisena oikein selviän siitä koitoksesta. Pelotti, ettei minusta ole mitään hyötyä äidille vaan päinvastoin. Tai entä jos pyörryn, kun pelottaa niin paljon! Käsissäni oli kuitenkin todella tärkeä ja iso tehtävä ja siitä olisi vaan pakko selviytyä kävi miten kävi. Aivan jäätävät suorituspaineet.

Hetkellisesti meinasikin pupu mennä pöksyyn, kun vauva päätti alkaa tulemaan niin kovalla vauhdilla, että äitiäkin jännitti. Siinä kuitenkin serkkuni kanssa ollessani minut valtasi sopivalla tavalla ammattiminä sekä siskonrakkaus. Minä kun olen ainoa lapsi, niin rakkaat serkut ovat aina olleet kuin sisaruksia. Ja niinpä omat jännitykset unohtuivat. Äiti teki mielettömän kovan duunin ja selviytyi siitä upeasti. Hirveällä kiirellä tuo sylikummin pieni ponityttö saapui maailmaan <3 Siinä itkettiin kilpaa äiti, mie ja vauva. Heti se pieni kietoi kummin pikkurillinsä ympärille ja olen ihan varma, että siitä temperamenttisesta neidistä tulee selkeästi aikaluokkien ratsastaja. Koko kokemus ja fiilis oli niin tajunnanräjäyttävä, että synnytyspelko on kyllä tipotiessään. Sen pidemmittä puheitta, tässä hän on. <3 <3 <3

Sylikummin ponityttö <3

 

Tunteiden vuoristorataa ja vähän väsymystä. Pari peräkkäistä aamua tuli herättyä jo yön pikkutunneilla, synnytyksestä seuraavana aamuna lähti nimittäin mies reissuun. Mie oon jotenkin kyllä aivan hukassa. Missään arjen pyörittämisessä tai yksinolossa ei ole sinänsä ongelmaa, olen vähän tietyllä tapaa vetäytyvä erakko luonteeltani ja muutenkin kyllähän sitä aikuisena ihmisenä aina rutiineista selviytyy yksinkin. Mutta se tunne kun tietää toisen olevan aivan liian kaukana, se on kuitenkin surkea ja ihan fyysisesti runteleva. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää miten voi olla näin kiinni toisessa ihmisessä, jos ei ole sitä itse kokenut. Se hullu puolalainen on mun sielun puolikas. Näistä tulee ihan järkyttävän pitkät viikot. Onneksi on paljon tekemistä niin ei aika käy pitkäksi, vaikka ei sitä toisen läsnäoloa mikään korvaakaan. 

Kersanttikin huomasi, ettei isi tullutkaan tuttuun tapaan kotiin. Välittömästi itseaktivoitui siis 24h security system ja bodyguard palvelut. Mikään ei jää huomaamatta ja viereltä ei poistuta hetkeksikään. Yöllä sitä välillä herää murinaan, kun pitäähän se jonkun valvoa mamin unta. Ohikulkijat saattaisi tulla liian lähelle talon seinää! Tuo on kyllä ehdottomasti elämäni koira. Eipä ainakaan tarvi olla hetkeäkään, siis sekuntiakaan, edes vessareissuakaan yksin... huoh... :D

- Anni

Every move you make, every step you take, I'll be watching you