Talvitaakan kevennys

Ensimmäisten pakkasten jälkeen kelin lauhduttua tuli täydellinen hetki päästää Lala hikiturkistansa. Klippaus ei ole itselleni vielä kovinkaan tuttu juttu, viime talvena ensimmäisen kerran minun hevostani parturoitiin. Papparaista ei ole koskaan tarvinut klipata, sillä se ei vain kertakaikkiaan osaa kasvattaa talvikarvaa. Nyt seniori-iässä se olisi oikein suotavaa, sillä työ on jo kevyempää eikä hikihaittoja kovin usein synny. Hän on kuitenkin päättänyt pitää ulkoisen olemuksensa sliipattuna, joten loimitetaan sitten kuin viimeistä päivää.

Lala sen sijaan ehti kasvattaa tiheän ja lämpimän talvikarvan alun. Tuollainen maantiekiitäjä kun on, niin meno on monesti aika reipasta ja hikihän siinä tulee. Etenkin maneesissa estetreeneissä se hikoilee herkästi ihan läpimäräksi. Siispä goodbye karvat! Koska Lala on kovin herkkähipiäinen, piti tarkkaan miettiä klippauskuvio. Halusin, että myös ulkoilu olisi mahdollisimman mukavaa hevoselle. Päädyin jättämään reilun kaistaleen talvikarvaa satulan alle sekä kaulan liitokseen. Jalat ja pää jätettiin ajelematta. Itselleni uutena kokeiluna jätettiin myös vatsaan talvikarvat sille alueelle, mitä loimi ei peitä. Takalistoon jätettiin isot kuviot pitämään isoja lihaksia suojassa viimalta.

Ensimmäisenä hahmottelin tussilla kuviot ja rajat Lalan karvoihin
Hevosteni hoviparturi Elina työntouhussa!
Ensin ajeltiin rajat tukkakoneella

Lala oli selkeästi tottunut asiakas, vasta klippauksen loppuvaiheessa se alkoi hieman heilumaan tylsistyessään seisomiseen. Yleensä klippauksen jälkeen olen hilseilyn ja ihonhoidon vuoksi pessyt hevosen niin, että teen vesiämpärilliseen miedon sekoituksen shampoosta ja vauvaöljystä. Se poistaa paksun karvan alla muhineet liat ja pölyt sekä hoitaa ihoa, positiivisena lisänä antaa myös kiiltoa. Kuitenkin alla olevasta kuvasta näkee, että Lalan karva oli niin kiiltävä jo itsessään eikä iho hilseillyt/vaikuttanut lainkaan likaiselta. Tästä syystäen tällä kertaa sitä pessyt. 

Nyt ei tarvi tammaseni kuumentua enää kuin saunassa!