Elämää remontin keskellä

Tosiaan niin kuin ig:ssä jo kerroinkin, me ostettiin ihka ensimmäinen oma koti tuossa marras-joulukuun vaihteessa! Kyseessä on rivitalo kolmio, 79 neliötä ja talo valmistunut 2005 vuonna. Heti kun mentiin katsomaan tätä asuntoa alkoi ideoita puskemaan mieleen mitä kaikkea sille voisi tehdä että siitä saisi modernimman ja toimivamman kodin. Oltiin alunperin ajateltu että ei nyt osteta remontoitavaa kohdetta vaan heti hyvä ja muuttovalmis. Nooh kummasti sitä innostuu kun tarjoutuu mahdollisuus itse päättää tulevan kodin pinnat ja kalusteet! Päätettiin siis tehdä kodille kunnon kasvojenkohotus vaihtamalla lattiat, uusimalla seinien pinnat, maalaamalla kaikki kaakelipinnat (paitsi suihkutilan seinät) ja hankkimalla kokonaisuudessaan uusi keittiö. Pikkujuttuja vai mitä... ilman minkäänlaista aiempaa remonttikokemusta. God help us.

Jotta ei päästäisi liian helpolla, irtisanottiin nykynen vuokrakämppä vuoden vaihteeseen, joten aikaa remontille jäi tasan kuukausi. Kuulostaapa pitkältä ajalta kun sen noin vaan sanoo, mutta sitten kun lisää yhtälöön sen, että remontoimme lähestulkoon kaiken itse ja olemme arkisin täyspäiväisesti töissä niin kyllä tässä on pikkusen kiirusta pitänyt. Olen kuitenkin todella ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan jo ja innolla odotan valmiin lopputuloksen näkemistä. Tällä hetkellä olisi vielä hommana lauteitten ja saunan käsittely, olohuoneen, toisen makuuhuoneen ja eteisen seinien maalaaminen, lattioiden asentaminen, parin seinän tapetointi, lattialistojen laittaminen, sekä pienen vessan ja eteisen lattioiden maalaus. Niin ja tietenkin vessan ja kylpyhuoneen saumaukset. Keittiö meille tulee valmiiksi asennettuna joten sen eteen ei tarvitse paljoa tehdä. Jos nyt on jo 20. päivä (apua mihin tää kuukausi on mennyt??) niin meillä olisi sellainen kymmenen päivää aikaa saada asunto muuttovalmiiksi. Kyllä, jännittää niin pirusti!

Mutta syy miksi nyt halusin tästä asiasta kirjoittaa nyt on se, että kaiken tämän keskellä olen nähnyt ja kokenyt jatkuvan kiireen, väsymyksen, stressin ja pienen ahdistuksen vaikutukset omassa kehossani ja mielessäni. Päivämme on siis koostunut koko joulukuun ajan klo 6 jälkeen heräämisistä, reilu 8h työpäivistä, joiden jälkeen kotiin nopeasti vaatteet vaihtamaan ja heittämään pientä välipalaa naamariin, suunta kohti uutta kotia ja remppaamista parhaimmillaan yli klo 22. Kotona suihku ja hampaiden pesu ja heti nukkumaan. Tätä 5xvko ja sen jälkeen helposti 10h remonttipäivät viikonloppuna (lukuunottamatta viime viikonloppua kun kävin helsingissä yönyli reissulla suunnittelemassa ystäväni häitä). Asioita jotka ovat remontin myötä jääneet pois päivistä ovat sali, tanssivalmennus, terveellinen ja säännöllinen syöminen, ihmisten näkeminen ja kaikki hereillä tapahtuva rentouttava vapaa-aika. Tilalle taas on tullut nälän tunteen väheneminen ja ajoittainen suureen nälkään ahmiminen, selkä-niska-hartiaseudun kivut oudoista maalausasennoista johtuen, aamuisin herätyksen ohi nukkuminen ja pitkin päivää haukottelu. Ulkoisia muutoksiakin löytyy: tummat silmänaluset, epäpuhdas iho ja laihtumisesta  seurannut kylkiluiden näkyminen (ei mikään tavallinen juttu minulle).

Lohdutan itseäni ajatuksella ”ei enää kauaa, vain tämä kuu loppuun” ja sysään syrjään kaiken väsymyksen ja koitan kaasu pohjassa räpeltää läpi tämän rempan mahdollisimman nopeasti ja hyvin. Olenkin miettinyt nyt paljon niitä, keille tällaisessa stressissä eläminen on jatkuvaa ja sen lopusta ei ole tietoakaan. Apua. Miten siitä selviäisi täysjärkisenä? Haluaisinkin muistuttaa kaikille että arvostakaa itseänne, vaatikaa aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille ja karsikaa tarvittaessa liikoja stressitekijöitä elämästänne tai porrastakaa niitä ainakin niin, ettei kaikki kaadu päälle kerralla. Lupaan että huomaatte eron ulkoisesti ja sisäisesti! Itse en malta odottaa että pääsen taas jakamaan vapaa-aikani kaikille tärkeille asioille ja ihmisille, myös itselleni!