Lahjaksi aikaa

Marraskuu lähenee loppuaan ja mennään pikavauhtia kohti joulua. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että on aika taas suunnitella lahjoja läheisille. Kaikilla ei lahjaperinnettä ole, mutta meillä on perheessä aina jaettu lahjat kuusen alta aattoiltana saunan jälkeen. Muistan kuinka innoissaan pienenä meni saunomaan ja kuinka nopeasti sieltä halusi pois, koska tiesi tonttujen täyttävän sillä aikaa kuusenalusta. En osaa sanoa olenko koskaan oikeasti uskonut joulupukkiin, mutta oli hauska ajatella että toivelista löysi perille ja lahjat tulivat Korvatunturilta. Äitini vieläkin muistuttelee minun lahjatoivelistan toteutuksesta, en nimittäin vaivautunut kirjoittamaan käsineen kirjettä, vaan otin lelukaupan paksun kuvaston joita ennen joulua aina tuli postissa ja yksinkertaisesti ympyröin kaikki lelut mitä halusin. Olen aina kannattanut tehokkuutta tekemisessä.

Nyt kun lelut eivät enää niin kiinnosta (paitsi Harry Potter -legot), lämmittää mieltä esimerkiksi villasukat, kodin sisustustarvikkeet, herkut ja kirjekuoret. Olen aina yllättynyt jos joku on keksinyt materialahjoja, sillä olen itse maailman huonoin niitä keksimään. En halua ostaa jotain mitä hyllyt jo muutenkin tursuaa ja koska nykyään lähes kaikilla on kaikkea mitä tarvitsevatkin jo (ja enemmänkin) niin vakiolahjat omille läheisilleni on lahjakortit. Näin pystyy lahjan saaja itse valitsemaan mitä haluaa! Toki vaikeuksi tuottaa välillä se, mistä lahjakortista olisi eniten kyseiselle henkilölle iloa. Olemme sisarieni kanssa tehneet lähes joka vuosi aikuisiällä sopimuksen, ettei lahjaodotuksia ole. Jos ehdottomasti haluaa jotain antaa niin toki saa, mutta ei ole velvotteita asian suhteen. Tämä on mielestäni hyvä, etenkin sitten kun tahoillamme tulee enemmän jälkikasvua ja haluaa panostaa lasten lahjoihin.

Myös mieheni kanssa käymme vuosittain keskustelua siitä, onko kannattavaa hankkia toisillemme joululahjoja. Meillä kotona on jo kaikkea ja haluamme yhdessä päättää mitä tänne ostamme, emmekä halua kaappeja täyteen krääsää. Nytkin olemme ajatelleet varsinaisten lahjojen sijasta säästää rahat johonkin yhteiseen kokemukseen/elämykseen ja ennen kaikkea aikaan kahden kesken. Koska arki on niin kiireistä ja helposti unohtaa että kotonakin on ihmissuhteita joihin pitää panostaa, (eikä vain kaatua sohvalle ja murista kuinka väsynyt on niinkuin ak täällä..) niin ainakin tällaisina juhlapyhinä voimme tehdä niistä tärkeistä ihmisistä huomion keskipisteemme! Jos kotona ei muuten kerkeä viettää aikaa, niin esimerkiksi yhdessä tehty illallinen ja hyvä leffa voi olla yhteinen joululahja. Tai vaikka vanhan palapelin kaivaminen kaapista ja sen kasaaminen parin viinilasin kera.

Jos taas kotonta poistuminen yhdessä on se harvinaisempi herkku niin esimerkiksi elokuvissa käynti jota seuraa illallinen molemmille mieleisessä ravintolassa, kylpyläreissu yöpymisineen jossain uudessa paikassa, tai risteily Tukholmaan viikonlopun yli voisivat olla superhyvä ja rentouttava lahja! Tietenkin jos rahaa ja aikaa on enemmän niin voi nostaa panoksia vaikkapa pidemmällä ulkomaanmatkalla! Parasta tällaisissa lahjoissa on nimenomaan yhdessä vietetty aika ja uudet muistot. Eikä pidä ottaa liikaa paineita siitä, että tekemisen pitää olla maailmaa mullistavaa tai kumpi nyt tarjoaa mitäkin että kenen lahja se on. Ajan antaminen läheisille on aina lahja molemmille, itselle ja toiselle.