Painavaa asiaa

Painolla on merkitystä ihmiselle itselleen sekä se kertoo asioita terveydentilasta. Paino mitataan heti syntymisen jälkeen ja sitä seurataan säännöllisesti ainakin murrosikään asti ja siitä eteenpäin säännöllisen epäsäännöllisesti. Se vaikuttaa moneen asiaan: kuntoon, liikkumiskykyyn, eli yleisesti elämänlaatuun, terveyden ylläpitoon ja riskiin sairastua. Näiden lisäksi se vaikuttaa itsetuntoon, itsevarmuuteen ja niiden kautta henkiseen, jopa sosiaaliseen hyvinvointiin.

Paino on monelle todella henkilökohtainen asia eikä sen kysymistä pidetä sopivana. Paljon myös puhutaan siitä, että jos on tyytyväinen peilikuvaansa ei omaa painoa tarvitsisi tietää/miettiä. Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä että meidän olisi hyvä tietää oma painomme vaikka ei sitä muille haluaisikaan jakaa. Tähän mielipiteeseeni on monta syytä, mutta suurimpia on se että tiedostaminen on ainut tapa suunnitelmallisesti ja vastuullisesti vaikuttaa siihen, ja tarvittaessa kontrolloida sitä. Paino on myös tärkeä tieto esimerkiksi sen nousun tai laskun kuuluessa monien sairauksien oireisiin ja se voi myös määritellä hoitoa. Sitäpaitsi tiedämmehän me oman pituutemmekin ja paino on yhtälailla mitta, jolla pystymme hahmottamaan itseämme ja tarvittaessa toisia.

Jo pienestä pitäen olemme innoissamme pituuden mittaamisesta ja olemme ylpeitä jokaisesta kasvetusta senttimetristä. Jopa huijaamme nousemalla varpailleen jotta kaveri ei olisi kasvanut enemmän kuin itse. Mutta painoa mitatessa olo menee vaivaantuneeksi. Eikä näin ole vain jos on isommilla painokäyrillä, vaan myös keskikäyrällä olevat ja pienillä käyrillä olevat lapset (sekä aikuiset) kokevat usein epämukavuutta mittaustilanteissa ja helposti sitä huokaillaan jo etukäteen. Lähestymmekö painoa väärältä kannalta jos jo lapsesta asti opimme häpeämään omaamme? Sen sijaan meidän pitäisi oppia arvostamaan sitä, ymmärtämään paremmin sen mahollisuudet ja puhumaan siitä suoraan realiteetit kohdaten. Enkä todellakaan tarkoita suoraan puhumisella että kaikkien tulisi ilmoittaa toisilleen että tämä on ylipainoinen tai alipainoinen, vaan sitä että olemme Itsellemme rehellisiä. Kaikki valitsevat itse minkälainen elämäntyyli tuntuu omalta ja tärkeintä on että on itse tyytyväinen itseensä, mutta se ei minusta tarkoita sitä että olisi hyvä sulkea pois faktat omasta terveydentilasta ja esimerkiksi juurikin painosta.

Ei myöskään kannata verrata itseään kehenkään toiseen pelkkien kuvien perusteella...

Pelkkä paino ei kerro meille tarpeeksi terveydentilasta eikä ole ainut mittari elämäntavoille. Paino on luku, siinä missä muutkin mitat. Se ei määritä ihmistä tai ole pysyvä. Hienointa painossa on se, että se on yksi harvoista kehomme asioista joihin pystymme vaikuttamaan suuresti. Olen itse välillä todella kriittinen omaa ulkonäköäni ja myös painoani kohtaan, ja ahdistun herkästi jos olen syönyt huonosti ja ollut liikkumatta reilun viikonkin ajan (vaatiikin minulta harjoittelua oppia sietämään näitä tilanteita). Tässä remontin aikana olin yli kuukauden käymättä salilla ja syömiset olivat mitä sattuu. Niin kuin kerroinkin, painoni tippui tänä aikana muutamia kiloja. Sitten tuli ihana joulu ja ruokamäärät nousivat sekä laatu huononi milloin painokin lähti nousuun. Huomasin kuitenkin painavani silti vähemmän kuin käydessäni säännöllisesti salilla ja syödessäni terveellisesti. Peiliin katsoessani kuitenkin huomasin mikä oli todellisuus. Lihaksistoa oli vaihtunut vähän pehmeämpään materiaan eikä olo todellakaan ollut kevyempi. Ekaa kertaa ikinä ottaisin mielelläni ne pari kiloa takaisin ja eiköhän ne sieltä tule pikkuhiljaa nyt kun olen palannut normaaliin elämään.

.... Sillä et voi tietää mitä siellä taustalla on

Uskon että meillä jokaisella on tietynlainen normaalipaino. Tämä on siis se mihin kehomme pyrkii palaamaan elämäntapojen sallimana jos ei hyödynnä mitään erikoiskeinoja (esim. tiukka dieetti). Olen ainakin itse huomannut, että painoni ei normaalielämäntavoillani nouse tietyn rajan yli eikä toisaalta myöskää laske suuresti, vaan pysyn noin 3kg heiton välillä. Sitten on erikseen nämä kaudet kuten viime joulukuu jolloin painoni kyllä nousee ruuan laadun ja liikunnan vähyyden myötä, ja kiristämällä ruokavaliota ja reeniohjelmaa saan myös painon hetkellisesti alaspäin. Parhain olo minulla kuitenkin on kun olen tasaisesti siinä omassa normaalipainossani, ja se on minusta se kultainen keskitie mikä kaikkien olisi hyvä löytää. Ei mitään jatkuvia erikoiskeinoja vaan se itselleen sopiva oma elämäntyyli milloin fyysinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi synkkaa.